Sivut

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Virkattu knalli ja viidakkomeininkiä Haagan alppiruusupuistossa

Viime kesäinen Tuutikkimyssy ei pesujen jälkeen enää istunutkaan niin hyvin, että viitsisin käyttää ja kesä yllätti auringonpistoskammoisen. Oli pakko virkata äkkiä joku hattu! Ja koska illat on taas olleet sellaista hulabaloota, että en välttämättä uskonut pystyväni yhdessä yössä virkkaan uutta, piti ottaa täytäntöön suunnitelma B, eli todella paksu lanka ja koukku.


Malliksi valikoitui Molla Millsin Virkkuri 3 -kirjan knalli ja tein sen 8 mm koukulla Suomen langan Mopparista. Tuli ihana, joskin painava, mutta ei se mitään. Hatusta tein syvemmän kuin ohjeessa ja toki silmukkamäärät ja kerrokset ym piti säätää omalle langalleni sopivaksi. Siinä olikin haastetta, sillä näin paksulla langalla jo yksikin silmukka liikaa, on todellakin liikaa. Ja yksi liian vähän on sit todellakin liian vähän.


(näppärä hampaiden valkaisu on muokata kuva mustavalkoiseksi. Ihan vaan siksi)



Hattua ulkoilutettiin tänään Haagan alppiruusupuistossa, jossa ruusut olivat jo kovasti nupullaan ja osa ihan täydessä kukassakin. Viime vuonna oltiin tuolla, kun osa kukista oli jo kuihtunut, kolme vuotta sitten juuri sopivasti silloin, kun kukat komeimmillaan. Nyt tosiaan vähän etuajassa.








Mentiin nyt ihan vain sen vuoksi, että äitini on käymässä meillä ja jo ekaa kertaa täällä käydessämme aikana ennen lapsia, oltiin ihan, että äiti täytyy joskus tuoda tänne, kun alppiruusut kukkivat. Meni sitten aika monta vuotta ennen kuin vierailuajankohta kohtasi kukinnan. Mutta hyvää kannatti odottaa. Puisto on todella vaikuttava, sillä se on valtavan suuri ja viidakkomainen.





Monesti olen maininnutkin miten lasten kanssa museoiden ym kiertäminen vaatii aikuiselta vähintään kolme vierailukertaa ennen, kuin on varmasti ehtinyt nähdä kaiken ja lukea edes osan teksteistä. Tästä loistava esimerkki se, että vasta tällä vierailulla tajusin, että ne suopursut eivät ole siellä suinkaan sattumalta. Suopursut kuuluvat myös alppiruusujen sukuun. Ja nyt kun sen tietää, niin onhan se yhdennäköisyys todella huomattava, vähän eri kokoluokan kasvi vain.


Nyt on siis hyvin vielä aikaa käydä tuolla, kun kukinta ei ole vielä täydessä loistossaan. Meillä on aina ollut tapana kävellä tänne Huopalahden asemalta, sieltä bussitunnelin kautta. Puistossa on myös piknikpöytiä eväiden syöntiä varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti