Sivut

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kevätkävelyllä Uutelassa

Uutelan luontopolku Helsingin Vuosaaressa on ollut meillä kohdetoiveena jo pitkään, ja sinne on sovittu kavereidenkin kanssa mennä, mutta retki on jäänyt toistaiseksi suunnittelun asteelle. Tänään minulla oli eilisten työpaikan juhlien vuoksi suoraan sanottuna, mitäpä sitä peittelemään, aivan jäätävä krapula. Oli tarkoituksena vain nukkua ja koomata sillä aikaa, kun mies vie lapset ulos leikkimään, mutta sielläpä sattui oleen niin kevätmeininki, aurinko paistoi, linnut lauloi ja lumi suli solisten, että iski "the first spring day" -kateus. Oli pakko päästä itsekin ulos ja niinpä keksin, että no nyt hei sinne Uutelaan! Jostain syystä lähtö kuitenkin kesti niin turkaisen kauan, etten jaksanut enää alkaa miettiin mitää eväitä. Äkkiäkös siellä hetki kävellään ja tullaan sitten kotiin syömään. En ollut etukäteen lainkaan ottanut selvää, minkä pituisista reiteistä esimerkiksi on kyse, joten en osannut olettaa meidän viettävän siellä kolme tuntia aikaa. Eihän se paljoa todellakaan ole, kaksi ja puoli kilometriä, mutta kun lapset jumittaa (onhan se sallittua retkellä tottakai), niin siinä nyt vaan menee tosi paljon aikaa. Jossain vaiheessa oltiin käännytty risteyksestä väärään suuntaan, vaikka mies kyllä pyysi tarkistaan kartan, josta olin siis ottanut valokuvan. Minä en jaksanut ja väärään mentiin jonkin matkaa. Kun asia tajuttiin, romahdin. Oli krapula, oli menkat, oli väsy, oli kamala nälkä, puoli kilometriä alkoi tuntua kymmeneltä. Jäin lasten kanssa odottaan, että mies kipittää parkkipaikalle ja hakee meidät autolla pois (oli ihan autotie siis se). Siinä teille realismia, jos kuvittelitte, että olen kovinkin reipas! No mutta nyt oli tällainen harvinainen ilmaisen viinan juhlien jälkeinen erikoistilanne, annan itselleni anteeksi. Normaalisti olen kyllä reipas, eikä tällaiset mitättömät vastoinkäymiset lannista hyvää retkitunnelmaa.



Aurinko paistoi niin, että tosissani mietin, että darrani vuoksi tarvitsisin kahdet aurinkolasit päällekkäin moiseen kirkkauteen. No, yksillä mentiin, mutta naama paloi. Miten amatöörimäistä, olisihan se pitänyt ymmärtää, että se aurinkorasva otetaan käyttöön heti, kun aurinko alkaa maaliskuussa paistaan.


Villahousuvilautus









Nyt oli tosiaan vähän tällainen retki mun osalta, mutta onneksi lapsille se meni kyllä aivan täydestä. Paikka oli kiva, ehdottomasti siis jatkoon. Ja ensi kerralla todellakin eväät ja kaverit mukaan!

Ihanaa kun kevät on viimein täällä, rakastan sitä niin paljon. 

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Mulla kävi mielessä kysyä, että ehdittekö mukaan, mutta varoaika oli niin olematon, että en sitten kysynyt. Ja jälkiviisaana ihan hyvä niin, sillä oli tosiaan aika kauhea olo, eikä edes eväitä! Uusi yritys sitten kimpassa paremmilla henkisillä ja syötävillä eväillä :D

      Poista
  2. :D ihanaa arkirealismia, keväinen sää selvittää parhaiten pään. Joskus on hyvä nollata päätä, ja sittenpä ei tee hetken mieli, kun on kerran vetänyt kunnon perseet ja kärsinyt sen seuraavan päivän kohmelon... mikäs siinä, kun lapset on luotettavissa käsissä niin kuin teillä.

    Kuvat retkeltä on ainakin huippuja! Ihana teidän retkeilevä perhe :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli kyllä tositarpeeseen tämä nollajs, joten yhtään ei harmita, vaikka vähän tulikin seuraamuksia. Tosi harvoin nykyään on mitään ryyppäyshommia, mutta aina on tosiaan hoidettu siten, että lapset ei asiasta saa kärsiä :)

      Ja tosi hyvää tekee myös oleilu luonnossa :)

      Ja hyvää tekee varmasti myös näyttää, ettei se aina niin auvoista ole, mitä voisi valokuvien perusteella olettaa :D

      Poista
  3. Oletko itse tehnyt nuo villahousut? Onko niistä postausta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon joo tehnyt itse! Postaus on vuoden 2010 tammikuulla, siitä vaan puuttuu oleellisin, eli ohje on Sanna Vatasen neulo kirjo virkkaa jämälangasta -kirjasta

      Poista
  4. Hahhaa! Ihanaa, ettei muutkaan aina jaksa niin reippahasti jos on huono olo (syystä tai minun kohdallani useimmiten siitä toisesta) :)

    VastaaPoista