Sivut

lauantai 26. maaliskuuta 2011

pahvilaatikoista hyllyyn

Minä en käytä Spotifytä, koska minulla on jo kaikki hyvät biisit ;) Meillä on v*tusti levyjä. Mies on enemmän musiikkiharrastaja, minulla on vaan menneisyys musiikin suurkuluttajana. No mutta toisaalta, kelläpä ei olisi ollut sellaista kautta. Nykyään olen aika jämähtänyt koska kaikki hyvät ovat lopettaneet ja olen laiska tutustuun uusin. No, onneksi Kotiteollisuus, PMMP ja Maija Vilkkumaa porskuttavat edelleen, sitten kun ne lopettaa, mulle ei jää mitään. On minulla tietenkin kaikki oleelliset levyt vedettynä koneelle ja mp3-soittimeen ja niissä on myös sellaista matskua mitä levyinä ei ole. Mutta levyt on silti kivoja.

Jos ei olisi levyjä, ei voisi tuntea sitä ääretöntä riemua kun löytää jotain näin upeeta kirppikseltä!


Kuten miljoona muukin, minäkin olin tyyppi jolla on nämä. Eikä nämä kuole koskaan.




Voi niitä aikoja kun nämä olivat totaalisen must have!


Ja missä on Bitch Alert nykyään? Kysyn vaan! Olitte niin parasta koskaan ja kävin niin monella keikalla!


Aivan parhaita kirpparilöyöjä aikoinaan nämäkin!


Ja entäs kun ylipuhki kuunnellusta levystä julkaistiin akustinen versio! En osaa päättää kumpi on parempi, molemmat ovat niin kestosuosikkeja että huh huh!


Ja miten ikinä muistaisi, ellei olisi levy siitä muistuttamassa, että joskus oli Arto Muna ja Millennium ja kuuntelin sitä öin ja päivin kärsiessäni suurta lemmentuskaa. Heti kun otin levyn käteeni, pääsin siihen tunnelmaan ja kun laitoin levyn nyt soimaan niin voi helkkari, minusta tuli taas 18-vuotias! Miten voikin olla niin paljon latautuneena fiilistä niin pieneen pakettiin!


Joitain levyjä meillä on tuplana kun minä en ainakaan suostu luopumaan niistä ihka omistani, joiden kansilehdet ovat ruttaantuneet eri kohdista kuin mieheni versioissa, kun biisejä on aikoinaan fiilistellyt kynttilänvalossa goottihame päällä kyynelten sotkiessa kajalit.


Jotkut levyt on vaan niin kiva omistaa.


Ja jotkut vaan näyttää niin hyvältä!


Mutta ysärihumppalevyt asuvat piilossa laatikossa :D

En ole saanut vielä puoliakaan levyistä hyllyyn asti. Niitä tosiaan ON! Ties mitä aarteita sieltä vielä löytyykään! Kun on vähän harva pää niin sitä tosiaan voi tehdä löytöjä omasta kokoelmastaan!

13 kommenttia:

  1. Mullakin oli Arto Muna kauteni!

    Olipa kiva löytää tänne pitkästä aikaa! Käytiin Anneveen kans tänää messuilla ja smootsiella ja se kertoikin teidän eilisistä bileistä. En tajua miten mulla ei ole ollut sun blogia blogilistasuosikeissa ja oman blogitauon aikana unohdin käydä täällä. Nyt lisäsin sen suosikkeihin, että muistan jatkossakin tulla! T: entinen Solutasolla nykyinen läskitasolla

    VastaaPoista
  2. Oi mutsi mutsi: Kiva että löysit takaisin tänne :) Hihi, läskitasolla :D

    Tiina: Hihi, thanks! Mä olen alkanut huolestuttavasti rönsyileen blogin varsinaisesta aihepiiristä :P

    VastaaPoista
  3. Jee levyjä, ihanaa :) Ei mikään voita hypisteltäviä levyjä, etenkin pahvikantisia ja vinyylejä.

    VastaaPoista
  4. Ravenwaves: Jep, pahvikantiset on parhaita! Vinyyleitä en osaa käyttää 8D

    VastaaPoista
  5. Piti oikein kovasti pinnistellä muistia,että muistais, koska olen viimeksi ostanut CD-levyn...kait siitä on jo pari vuotta aikaa (nykyisin sitä vaan ostaa biisin netistä). Mutta hyllyssä on edelleen NE parhaat levyt teinivuosilta, joista ei voi luopua, vaikka levyt on jo niin puhki kulutettuja, että hyppii ja pomppii melkein koko ajan.Mutta se fiilis... :)

    VastaaPoista
  6. Uuh, Arto Muna oli joskus kova juttu. Niin 18-kesäisenä....
    Jostain syystä meilläkin ysärilevyt eivät ole näkösällä, vaikka niitä on enemmän kuin muita :D

    VastaaPoista
  7. Oi, Tehistä ja Bitch Alertia ja Clamouria jajaja... Pitänee jokin päivä tehdä löytöretki omaan levyhyllyyn. :)

    VastaaPoista
  8. ElmiHelmi: Aika harvoin minäkään nykyään levyjä ostan, mutta se selittyy sillä etten oikein hommaa uutta musiikkia ollenkaan :D Jos on tyyliin yksi hyvä biisi, ostan sen netistä, jos on useampi, ostan levyn hyllyyn. Mutta tosiaan niistä nostalgialevyistä ei voi mitenkään luopua!

    Anonyymi: Ihanaa että löytyy muitakin Arto Munan kuuntelijoita, musta tuntuu etten silloin tuntenut ketään joka sitä myös kuuntelisi :D

    MeRzU: Suosittelen! :)

    VastaaPoista
  9. No just, tuosta Pitkä kuuma kesä -soundtrackista voisin olla jopa vähän kateellinen! (Mut sitä kun on tämmönen lapsi vielä, niin eihän sitä ollu kun hädin tuskin syntyny ;), kun tuo leffa + oheiskama tuli ulos. Mutta siis myöhemmin leffaan tutustuttuani siitä on tullu yks suosikeista.)

    VastaaPoista
  10. Nauski: Mä olin silloin muistaakseni ysiluokalla ja oikein ensi-illassa katsomassa kyseistä leffaa, 100 kilometriä matkaa lähimpään leffateatteriin, silloinen poikaystävä kiltisti kuskasi :D Ja voi pojat miten tuota soundtrackia kuunneltiin!

    VastaaPoista
  11. Clamour! <3 Ei juma, nyt tahdon kuunnella clamouria, oijoi!

    VastaaPoista
  12. Salka: Clamourit soimaan!!! Mulla tuleekin aina vähän sinä mieleen noista "alkuajan" Clamoureista. Myöhemmästä tuotannosta tulee mieleen Ellu kun oltiin niiden levyn ennakkokuunteluiltamissa ja voitettiin tietovisassa uusi levy ennen sen ilmestymistä!

    VastaaPoista