Sivut

tiistai 9. tammikuuta 2018

Ankallisgalleria Kansallisgalleriassa

Saatiin viikonloppuna miehen kanssa muutama tunti kahdenkeskeistä aikaa kylillä ja koska ei saatu kaikkea kulutettua syömiseen, vinguin, että mentäisiin Ateneumiin, koska meillä molemmilla on museokortit ja siellä on se Ankallisgalleria -näyttely, mikä mua kiinnostaisi, mutta en ole saanut aikaiseksi mentyä.


Olen käynyt Ateneumissa vain kerran aiemmin, sekin aikoinaan lukion reissu ja asenne silloin tyypillisen EVVK. Museokortti minulla on ollut melkein kolme vuotta, mutta ei vaan ole tullut just Ateneumissa käytyä. Nytkin selitin miehelle, että ei mua siellä kiinnosta kuin se Ankallisgalleria, eli voidaan mun puolesta skipata kaikki muut.


Kyllä taas sivistymätön juntti oppi läksynsä kun juostiin koko kakkoskerros hujauksessa läpi, eikä nähty ensimmäistäkään Ankkaa. Halusin käydä kysymyssä henkilökunnalta, missä se Ankallisgalleria oikein on, mutta hävetti, koska sitten ne saisivat tietää, että olen todellakin niin nolo, että tulin ihan vaan Aku Ankan takia. Niinpä lähetin miehen tiedustelureissulle ja piilottelin itse pylvään takana.

Saatiin tietää, että siellä ne ovat muiden teosten seassa. Ja kappas, niinpäs olivatkin! Tuossa yllä olevassa kuvassakin on valos Julle Ankanpään kädestä, mutta eihän me sitä ensimmäisellä kierroksella huomattu. Työt löytääksemme jouduimme väkisinkin katseleen myös niitä muita tauluja. Kaikki ne peruskoulun ja lukion historian kirjoista tutut klassikot. Melkein jopa huomaamatta alettiin keskusteleenkin niistä. Eli meidät oltiin huijattu Aku Ankan varjolla tutustuun Suomen kansallisgalleriaan, aika törkeä temppu!


Ankat oli lopulta helpoin bongata katsomalla, missä pyöri eniten väkeä ympärillä. Lisäksi haettiin esite, jossa oli lueteltu kaikki Ankallisgalleriaan kuuluvat työt ja näin voitiin varmistua, ettei jää mitään huomaamatta. Tässä vaiheessa tajusin, että itse asiassa tänne olisi saattanut sittenkin olla kiva tulla lastenkin kanssa, vaikka eivät Aku Ankasta ja sen ymppäämisestä Ateneumin klassikoiden sekaan niin ymmärtäisikään. Itse asiassa muakin vähän ihmetytti tämä, sillä olen pitänyt Ateneumia suorastaan hartaana paikkana, jossa ei huumori liioin kuki. Mutta ihan leikki-ikäisten hommaahan se Aku Ankka -taulujen bongaaminen esitteessä olevan pikkukuvan avulla aikuisten tärkeiden taidejuttujen seasta oli. Enkä tarkoita, että Aku Ankka -työt olisivat sen huonompia, jokuhan nekin on tehnyt, herttinen sentään, ja juuri niitä minä sinne nimenomaan menin katseleen.




Oli kyllä hyvin hämmentävä kokemus kaikkine Akseli Kala-Kalleloineen ja Huuko Simpuroineen. Niin että Aku Ankka tutustutti minut Ateneumiin, eikä edes hävetä myöntää. Olen tästä huolimatta silti edelleen enemmän Kiasmaihminen.

Ankallisgalleria Ateneumissa 25.2.2018 asti.

10 kommenttia:

  1. No onpas hauskoja. :D Harmi kun ei ole asiaa pääkaupunkiin kuin vasta toukokuussa.

    VastaaPoista
  2. Tuo oli kyllä hauska näyttely. Kävin kerran pikaisesti (museo meni puolen tunnin kuluttua kiinni), mutta ehdimme hyvin bongata kaikki ankat ja jutellakin niistä. Ja vielä tutkailla joitakin muitakin merkkiteoksia. Toinen reissu tehtiin katsomaan toisia lintuja seuraavaan kerrokseen (Wrightin näyttely).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin taisi mennä aika tasan puoli tuntia meidän museovierailuun. Ihanaa kun on museokortti, niin ei ole pakko aina käydä pitkän kaavan mukaan koko rahan edestä, vaan just katsomassa nopeesti yks näyttely ja sit toisella kerralla toinen :)

      Poista
  3. Ateneum(kin) huomioi aika kivasti lapsiasiakkaat. Muistan, etten meinannut saada omiani pois viime kesänä yläkerrassa olleesta Alvar Aalto näyttelystä, kun siellä oli kaikenlaista piirrettävää ja rakenneltavaa. Ja ankat upposivat mun vekaroihin ihan kympillä, mutta nämä meidän neidit ovat toki isompia kuin teidän pikkuväki. Mutta muutaman vuoden päästä sitten lasten kanssa! Hoksasitko alakerrassa Aku Ankan auton? Johon lapset mahtuvat istumaan? Se näytti olevan lasten hitti silloin, kun me kävimme viimeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi joskus uskaltautua lasten kanssa Ateneumiin, en tiedä mistä olen saanut sellaisen käsityksen, että siellä katsottais pahalla silmällä lapsia, ehkä tosiaan ihan vain omaa kuvitelmaani. Ja joo näin sen auton, huikea! Ihmiset jonotti päästäkseen istuun sihen :D

      Poista
  4. Hei – aivan loistava kirjoitus! Mahtava kuulla, että Ankat saivat teidät Ateneumiin. Meillä saa ehdottomasti ottaa rennosti eikä pienempiäkään kysymyksiä tarvitse nolostella ;) Ankat ovat saaneet valtavasti uusia kävijöitä Ateneumiin ja tästä saisi poimittua oivia sitaatteja – saisinko jakaa tämän kirjoituksesi Ateneumin Facebookiin? Terv. Anna Kari, Ateneumin viestintä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa toki jakaa! :) Ehkä minäkin uskallaudun Ateneumiin toistamiseenkin :D

      Poista
  5. Minäkin kävin Ateneumissa silloin Snadireissulla sunnuntaina, kun matkakaveri halusi mennä katsomaan näyttelyn ja minuakin kiinnosti. Minusta oli ihastuttavan hauskoja ne nimiväännökset kuuluisista taiteilijoista ja taulujen selostukset. Tykkäsin kovasti.

    VastaaPoista