Sivut

tiistai 9. toukokuuta 2017

Arktikum

Vapun aikaan heitetyltä Rovaniemen reissulta olisi vielä tämä viimeinen postaus jäljellä ja sen aiheena on Arktikum tiedekeskus ja museo. Olen käynyt täällä ainakin kerran aiemmin, en muista varmaksi, että olenko jopa kahdesti, mutta nyt kuitenkin taas, lasten ja museokortin vuoksi.


Arktikumissa teemana on siis pohjoisen luonto, kulttuuri ja historia, onpa siellä myös Lapin maakuntamuseo. Elämään Arktiksella saa tutustua monipuolisesti itse osallistuen ja paljon oli siis lapsillekin kaikenlaista, jos vaan jaksaa keskittyä. Meillä meni vähän höpöilyksi, oli sen verran jo pitkä päivä takana ja lisäksi lähestyttiin rakennusta aivan väärältä puolen kiertäen aika pitkän lenkin "ei talvikunnossapitoa" -polkua, jonka ansiosta mm esikoisen lenkkarit kastuivat aivan läpimäriksi ja aikuisilla meni hermot pienipyöräisten matkarattaiden kanssa taistellessa.


Hätä ei kuitenkaan tullut märkien kenkien (eikä minkään muunkaan) vuoksi, sillä aivan ällistyttävän ystävällinen henkilökunta riensi avosylin apuun. Kengät vietiin pyytämättä henkilökunnan tiloihin kuivuun patterin päälle vierailumme ajaksi, taaperoa pidettiin sylissä kaiken tohinan keskellä niin, että hän jo alkoi asetella itseään nukkumaan lipunmyyjärouvan rintaa vasten. Kun teimme pari tuntia myöhemmin lähtöä, tämä sama ystävällinen rouva tuli narikkaan kanssamme ja auttoi pukeen lapsia. Ihanaa Lapin murretta puhuva monen lapsen äiti ei ollut moksiskaan kurakengistä eikä lasten riehaantumisesta, aivan uskomatonta, että tällaista palvelua voi olla edes olemassa! Mä en oikeasti tule koskaan unohtaan sitä ystävällisyyttä ja avuliaisuutta. Ei todellakaan olisi tarvinnut tehdä mitään niistä asioista, mutta hän teki. Tänään on ollut taas aika kakka päivä ja viikonloppuna naapuritalon hankalaluonteinen mummo tylytti mut taloyhtiön historian sikamaisimmaksi ja sivistymättömimmäksi hulabalooäidiksi (koska pidettiin piknikkiä leikkiteltan kanssa nurmikolla ja se ei miellyttänyt hänen silmäänsä ja nurmikkokin siitä pilalla ja hänen mukaan en olisi kuitenkaan edes siivonnut jälkiä, koska ei ole meikäläistä paljoa haravan varressa näkynyt muutenkaan (juu, en ole haravoinut, mutta kyllä omat roskat kerään AINA), että jo pelkkä Arktikumkeikan muistelu saa minut liikuttumaan lähes kyyneliin.


Rakennus on lasikattoineen upea, nämä valokuvat eivät todellakaan anna oikeutta. Aika trooppiseksi ilma meni tuossa lasin alla, että sinänsä jännä ratkaisu Arktisteemaiselle paikalle. Vaikka toisaalta ehkä juurikin siksi nappivalinta, kasvihuoneilmiö kun ei napajäätiköille hyvää tee. Tajusin tämän näkökulman vasta juuri nyt.


Mutta joo, esikoinen sai tehvälappusen mukaansa kierrokselle ja palautuksen yhteydessä saisi yllärin, vaikka ei ihan nappiin olisi vastaukset menneetkään. Yleensä tuollaiset museokierrostehtävät ovat suunnattu kouluikäisille, mutta tämä oli kyllä siitä mukava, että siitä suoriutuivat kunnialla nuoremmatkin, eikä edes tarvinnut kovin syvällisiä pohdintoja asioista tehdä. Kuitenkin oli kiva ja jännä tehtävälappu, pointsit siitäkin.






Luontovideot ovat kyllä parasta antia. Taaperokin katsoi silmä kovana upeaa kuvausta Lapin luonnosta ja revontulista. Sen lisäksi, että oli kiva kiipeillä tuoleilla, hän selvästi koki videon äänimaailmoineen vaikuttavana.


Kiva paikka, vaikkakin itsestä tuntui tälleen uudelleenvierailijana, että tämä on jo aikalailla nähty. Onneksi lasten kanssa elämys on kuitenkin taatusti aina erilainen, kuin aikuisporukalla käydessä, ei siis totisesti tule aika pitkäksi. Ja se henkilökunnan ystävällisyys oli jotain aivan omaa luokkaansa!

6 kommenttia:

  1. Liikkis taapero luontodokkarin äärellä 😊 Se naapuritalon hapannaama voisi tunkea haravansa varren johonkin minne päivä ei paista. Ymmärrän, että tuollaiset avautumiset pilaa päivän. Itse jään vastaavissa tilanteissa märehtimään asiaa vähän liiankin pitkäksi aikaa ja oon lopulta melkein sitä mieltä, että nillittäjä oli oikeassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla on kans tapana tuollainen liiallinen märehtiminen ja sitten tilanteeseen alistuminen, mutta nyt meni niin överiksi, sillä missään ei ole kielletty nurmikolla hengaamista ja myöskään haravointi ei ole pakollista toimintaa, inhottavaa ylipäätään, että kytätään ja kuittaillaan siitä, kuka osallistuu talkoisiin. Mun mies on ollut talkoissa aina jos ei ole ollut etukäteen sovittua tärkeää menoa samaan aikaan, luulisi sen riittävän. Kyllähän tuo harmittaa vietävästi, kun ihan henkilökohtaisuuksiin meni siinä valittaessaan, mutta sama rouva piti vastaavanlaisen tylyttämisen kun talvella oltiin menty pulkalla nurmikon poikki, että tota joo...

      Poista
    2. Onpas siinä naapurissa sulla ja teillä kestämistä :( Älä välitä, vaikka se on varmasti helpommin sanottu kuin tehty. Ihme touhua. Onkohan se ottanut muitakin silmätikukseen? Joka tapauksessa olipa Arktikumissa palvelu kohdillaan! :D Just tuollasissa tilanteissa sitä eniten apua kaipaakin :) Toivottavasti itsekin osaisi toteuttaa enemmin jälkimmäistä kuin ensimmäistä toimintamallia :)

      Poista
    3. Tuntuu tällä kyseisellä rouvalla olevan muutkin lapsiperheet silmätikkuina :(

      Ja joo, Arktikumissa oli kyllä todellakin palvelu kohdillaan!

      Poista
  2. Arktikum on aivan mahtava paikka! Oon siellä kerran käyny itse. Aattelinkin alkaessani lukea edellistä Rovaniemi-postausta, että toivottavasti ootte käyneet siellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli aivan ehdottomasti vierailulistalla :)

      Poista