Sivut

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kaikki värilliset puuvilla- ja bambujämät samaan projektiin

En edes tajunnut, että minulla oikeasti on näin paljon jämiä ja hutiostoksia puuvilla/bambulangoista, mutta tähän projektiin meni 1,6 kg lankaa! Kyllä! Kaksi kerää jouduin ostaan lisää, että sain tämän valmiiksi, mutta siitä huolimatta varasto tyhjeni 1,4 kilolla.


Se on tosi iso lelukori. Olen tosi huono sommitteleen värejä, mutta sateenkaari toimii onneksi aina. Virkkasin 8 mm koukulla noin viidestä lankakerästä yhtä aikaa. Kun yksi nöttönen loppui, vaihdoin seuraavan tilalle. Ja raidoitin sateenkaareksi. Mätsää hyvin lastenhuoneen sateenkaaripäiväpeitteeseen.



Idea tähän monesta jämäkerästä yhtä aikaa virkkaamiseen tuli Palasia arjestamme -neulepodcastista. Kyseisen youtubekanavan Riikka on virkannut valtavasti koreja ja kasseja tähän tyyliin, joskin hän on osannut yhdistellä värejä vähän paremmin eli ei ole tehnyt sateenkaaria.


Kahvat on tehty vanhasta laukun hihnasta.


Nyt olisi vielä nyssykällinen mustia, valkoisia, harmaita ja ruskeita jämiä samalta osastolta (niin ja sinisiä jäi myös, koska niitä oli niin paljon suhteessa muihin väreihin). Saatanpa tehdä niistäkin jonkinlaisen korin, ehkä hieman maltillisemman kokoisen tosin, tästä kun tuli jättimäinen.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Lapsimessufiilikset 2017

Sisäänpääsy blogipassilla

Monet ovat hehkuttaneet, että tänä vuonna Lapsimessut olivat jotenkin erityisen kivat, ja itse liityn ylistyskuoroon myös. Nyt tosiaan jotenkin oli vielä entistä mukavammat messut, kuin yleensä, vaikka tämä lempparitapahtumiini kuuluu muutenkin. Messut olivat siis viikonloppuna ja tässä minun fiiliksiäni.

Vaikka pyrin mahdollisuuksien mukaan käymään messuilla ilman lapsia, mua silti lämmitti aivan valtavasti tämä esteetön kulku, mitä aina ei ole ollut tarjolla. Itse menen rattaiden kanssa Lapsimessuille enää vain pahimmissa painajaisissani, mutta monilla on se tilanne, että on mentävä rattaiden kanssa tai jätettävä kokonaan menemättä. Joten sympatiat kaikille rattaiden kanssa messuileville.


Tänä vuonna taas raha vaihtoi omistajaa, mutta semmoisia ostoksia ei tullut tehtyä, mistä olisi tarvinnut jälkikäteen potea morkkista. Itselleni jäi tänä vuonna aivan erityisesti mieleen Blaa!, joka oli vaihtanut tyyliään aika radikaalisti sitten viime näkemän tai sitten olen vain elänyt aika pitkään tynnyrissä. Ne vaatteet olivat niin kivoja, että kävin oikeasti neljä kertaa kiertämässä koko osaston läpi. Olin aivan varma, että ostan sieltä vaikka ja mitä, mutta aina viime hetkellä vein kuitenkin vaatteet takaisin rekkiin, koska ne olivat niin vaaleita. Olen lämmennyt aivan tosi paljon pastelliväreihin ja itsekin tykkään nykyään pukeutua paljon harmaaseen, mutta nuo olivat niin aran vaaleita, että pystyin sijoittamaan niihin jo etukäteen tomaattikastiketahrat, joille ei parhain marttakaan voi enää tehdä mitään. Ja kun sen yhden harmaan hupparin meinasin pojalle hankkia, alkoi sitten ärsyttään sekin, että miksi pojalle pitäisi aina hankkia harmaata (olin juuri hetki sitten ostanut harmaat Papun polvipaikkahousut), joten marssin hyödyntään Mellin messutarjoukset ja saatiin vähän väriäkin. Mutta voi hitsi, miten nuo Blaat olivat suloisia!


Lastenvaatehysteriaa olen nähnyt paljon, mutta nyt näin taas jotain uutta. Gugguun osastolla oli leveäharteiset järjestyksenvalvojat ja osastolle jonotettiin ja sinne siis pääsi vain rajattu määrä ihmisiä kerrallaan. Ostokset oli pakattu ylellisen näköiseen kiiltäväpintaiseen paperikassiin, jossa oli narunyörit. Nyt viimeistään vakuutuin siitä, että ei ole mun juttu se merkki, ei. Kauniitahan ne vaatteet ovat, siitä ei pääse mihinkään (ja aivan pirun kalliita). Erittäin hyvä asia silti tuo jonotus ja järkkärit, koska aiemminhan siellä on suunnilleen revitty toisiltaan hiuksia päästä. Lastenvaatteet ovat vakava asia.

Hauskaa oli, kun keskellä messualuetta oli Lidlin osasto ja myivät vaippoja todella halvalla. Siis TODELLA halvalla. Itse olen vaippojen suhteen merkkiuskollinen (Muumi), mutta aina jos on joku älyttömän hyvä tarjous, teen kyllä syrjähyppyjä. Kuten nytkin. Se tunne kun tajusi, miten paljon SÄÄSTI raahatessaan ne Lidlin vaipat sieltä messuilta niin karisi loputkin mahdolliset morkkikset muista ostoksista. Haha, just mahtava veto Lidliltä!

Kotona olin jo päättänyt ostaa tyttärelle Paapiin Helmi-tunikan, jos niitä vain siellä on (oli!) ja jonkin mekon Roolta. Roon kojulta lähti kassan kautta mukaan myös kangasta ja kangashommiksi meni Metsolankin osastolla. Metsola ei myy enää kankaita nettikaupassaan, joten tällaiset messut ja pop upit ovat käsittääkseni ainoita mahdollisuuksia niitä saada. Lapset ovat vihdoin ja viimein innostuneet mun Pupu Tupuna kirjastostani ja hankin siis Pupu Tupuna kangasta. Olisin voinut laiskuuksillani ostaa Pupu Tupuna -mekon valmiinakin, mutta meillä on muutamia Metsolan mekkoja ja minusta ne ovat vähän turhan pitkiä ja olisi hölmöä lyhentää kallista mekkoa, jos voi ostaa paljon edullisemmin kankaan ja ommella siitä sopivan pituisen mekon itse. Muuten kyllä tykkään Metsolan vaatteista tosi paljon, ne säilyvät minusta kaikista parhaimman näköisinä ja kirppislaatikosta aina erottuvat edukseen. Ei ole luomua, mutta itse arvostan enemmän sitä, että vaate kestää useita käyttäjiä hyvän näköisenä.


Messuilla oli paljon aivan ihania rusettipantoja, mutta jätin väliin koska haluan kuitenkin peittää lapsilta koko pään auringon vuoksi eikä käytetä asustepantoja sisällä. Mutta voi että ovat suloisia. Ei nyt liity messuihin, mutta tilasin juuri hiljattain tytölle rusettiturbaanin Pono Designilta. Laitan siitäkin kuva, koska jee, ihanaa, lastenvaatteita!


Jos vielä palataan messuaiheeseen, niin tehtiin tänä vuonna kuten viimeksikin, eli palatessani messuilta, sinne lähti mies jäbän kanssa kiertään lastenjuttuja pahimman ruuhkan ollessa jo ohitse. Ja toki käymään samaan aikaan messarissa olevilla pienoismallimessuilla. Siellä oli tsekattu pienoisrautatiet, pompittu pomppupatjalla, käyty paloautossa ja osallistuttu liikenneopastukseen ja sen jälkeen ajeltu liikennerataa polkuautolla. Tuo hauskuus löytyi Outlet expon puolelta. Hauskaa oli ollut.

Itse kiersin ahkerasti myös kaikki reissailuun liittyvät osastot ja keräsin kassiin täyteen matkailuesitteitä. Oli kuin meille suunnattu Kotka-Hamina ja Rovaniemi. Olen nimittäin lähdössä lasten kanssa Rovaniemelle kaupunkireissulle aivan kohta! Ja Kotkassa rampataan mun siskon luona tuon tuosta ja se Hamina on vielä tsekkaamatta. Uusi Muumimuseo Tampereella kiinnostaa kovasti ja poika ilmoitettiin jo minimaratonille Helsinkiin.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Karttasovellussynttärit

On varmaan ennenkin käynyt selväksi, että rakastan lasten teemajuhlien ideointia. Tänä keväänä viisi vuotta täyttänyt poika toivoi kaverisynttäriensä teemaksi karttasovellusta. No, mikä siinä, karttasovellussynttärit tilattu ja karttasovellussynttärit sai. Taustatietona siis sen verran, että poika on todella kiinnostunut erilaisista karttasovelluksista erilaisine näkymineen ja on aivan ällistyttävän hyvin oppinut hahmottaan karttoja ja ympäristöä ihan livenäkin ja yhdisteleen näitä tietoja.

Teema tuntui äkkiseltään haastavalta, mutta loppupeleissä siitä oli aika helppo ammentaa!


Suomen kartta -piparimuotilla leivottiin vaaleita pikkuleipiä, joihin kiinniteltiin pikeerillä yksi sininen ranskanpastilli per pipari. Se kuvastaa tietenkin sitä sinistä palluraa, mikä karttasovelluksessa kertoo sijaintisi. Sinisiä ranskanpastilleja löytyi Pandan ranskanpastilliaskeista. Parasta oli tietenkin se, että leipomisvaiheessa sai luvan kanssa syödä ne väärän väriset pois kuljeksimasta.


Täytekakkuun tilattiin syötävä Google maps -näkymä kakkupaperi.fi:stä. Firma valikoitui sen perusteella, että oli ensimmäinen, mitä google tarjosi asiaa etsiessä ja siellä oli aivan sairaan nopea toimitus. Kakkutaikinan jaoin kahtia, värjäsin toisen osan vihreällä ja toisen sinisellä elintarvikevärillä ja laitoin kakkuvuokaan vuorotellen molemmista kulhoista. Tuloksena aika cool karttasovelluskakku kerman pursotusongelmista huolimatta.





Karttasovellusnäkymää tulostettiin myös lasertulostimella, jonka saa siirrettyä pakkausteipin avulla esimerkiksi lasipurkkiin. Sama kikka toimi myös valmiiseen värilliseen karttaan, joskin molemmista tuli sen verran haaleita, etteivät kovin hyvin erottuneet. Ajatus kuitenkin tärkein.



Tähän tekniikkaan löytyy kasapäin ohjeita googlettamalla kuvan siirtoa teipillä. Mutta lyhykäisyydessään siis läntätään teippi halutun kuvan päälle (itse tulostetusta laser käy, mustesuihkusta ei tietoa) ja sitten liotetaan vesiastiassa paperi pois. Muste on tarttunut teippiin ja sen voi kuivata vaikkapa pyyhkeeseen, josta ei irtoa nukkaa ja sitten sen voi teipata haluttuun paikkaan. Kovin tiukkaan tällainen teippi ei enää tartu, joten sen saa vielä näppärästi irtikin.


Perinteiseen karttaan turvauduttiin myös koristeluissa. Pojan kanssa yhdessä leikattiin kuvioleikkureilla ympyröitä ja sydämiä (iso leikkuri itse ostettu / Fiskars ja pienemmät saatu blogin kautta Adlibrikseltä) ja ommeltiin niistä ompelukoneella nauhaa. Minä vastasin polkimesta, poika syötti isoja rinkuloita paininjalan alle, minä pienempiä.


Kuvioleikkurilla ja ompelukoneella on kyllä tosi näppärä tehdä uudet koristenauhat jokaiseen mahdolliseen teemaan. Paperin ompelun jälkeen kannattaa kuitenkin vaihtaa neula, ennen kuin alkaa taas ommella kangasta. Itse ajattelin tällä kertaa laittaa tämän paperilla tylstytetyn neulan jemmaan odottaan seuraavaa tarvetta ommella paperia.




Vielä ei mitään erityistä ohjelmaa synttäreille kaivattu, yleinen sekoilu riitti, kun tupa oli täynnä kerho- ja pihakavereita perheineen.


Aiempia teemasynttärijuttuja:

4-vuotiaan avaruussynttärit
3-vuotiaan muumisynttärit
2-vuotiaan junasynttärit
1-vuotiaan synttärijuhlien vauvavuosiphoto booth
vauvan puolikkaat puolivuotissynttärit

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Päivälehden museon uusi lapsiystävällinen näyttely

Käytiin tänään tsekkaamassa Päivälehden museon uusi lastennäyttely: viisi ihmeellistä aarretta - seikkailu oppikirjojen kuviin. Näyttelyssä tosiaan esitellään suomalaisten oppikirjojen ja lapsille suunnattujen tietokirjojen kuvituksia. Ja voi kyllä, itsekin muistan erityisen hyvin nimenomaan oman Aapisen ja ensimmäisten luokkien matikan kirjojen kuvituksia. Tämän näyttelyn kuvat olivat itselleni kaikki outoja, mutta voin kuvitella, miten erityisen ihana näyttely tämä on heille, jotka ovat näiden kuvien opastuksella asioita opiskelleet. Näyttely on suunnattu erityisesti esi- ja alakouluikäisille lapsille, mutta se soveltui aivan 100 % täydellisesti myös pienempien lasten ihanaksi leikkipaikaksi, vaikka näyttelyn varsinainen sanomasta ei hölkäsen pöläystä selvää ottaisikaan. Ja ilon kiljaisuja siellä päästelivät myös oletettavasti lukioikäisten teinien porukka, mikä meni leikkimään meidän jälkeen. Leikki kuuluu kaikille :)

Nyt ennen kun mennän kuviin, haluan huomauttaa, että alueelle ei olisi saanut mennä kengät jalassa. Minulle kävi inhimillinen väsyneen äidin erehdys. Lapset juoksivat narikalta houkuttelevan näköiseen näyttelytilaan ennen kuin ehdin kissaa sanoa ja kun kaakatin kauhean metelin kanssa perässä, jäi huomaamatta kehoitus jättää kengät pois. Tottakai pitäisi olla aivan päivänselvää, että tuollaisiin paikkoihin ei mennä kengät jalassa muutenkaan, mutta me nyt kuitenkin kerettiin juosta mesta läpi kengät jalassa ennen kuin ehdin sen verran hengähtää, että aivot alkoivat jälleen toimia. Riisuttiin kengät sen jälkeen, mutta uusia valokuvia en alkanut ilman kenkiä ottaa, vaan myönnän nyt tämän nolon moan koko kansan edessä. Ja voin kertoa, että ihmisenä, joka noudattaa sääntöjä, tämä asia vaivaa minua enemmän, kuin on ehkä edes normaalia. Kyllä, menen tästä nyt ruoskimaan itseäni, katsokaa te kuvat, upea paikka Helsingin keskustassa (Ludviginkatu 2-4) ja museo on tosiaan ILMAINEN.










Päivälehden museossa on ollut ennenkin aivan ihania näyttelyjä lapsille. Edellisestä visiitistä parin vuoden takaa voi lukea täältä. Silloin teemana oli Sakari Topeliuksen sadut.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Hei, taas sukat!

Kyllä sukatuttaa nyt! Oli ajatuksena neuloa box of socks -laatikkooni vain fingering-paksuisesta langasta tehtyjä sukkia, mutta kyllä sinne nyt yhdet vähän paksummatkin päätyivät. Nimittäin itse värjäämäni Gjestal Maijat. Harmikseni värjäsin vain 100 grammaa sillä kovin pitkävartisia sukkia niistä ei saanut ja mielestäni nämä ovat vähän nolon lyhyet olematta kuitenkaan varsinaisesti lyhytvartiset. No, elämä on.




Poseerauksen kanssa oli vähän ongelmia, sillä tuo pölli tosiaa pyöri ja siinä tasapainoillessa saattoi jalan asennot näyttää hyvinkin oudoilta, kuten vaikka tässä. Ja tietenkään harmaiden sukkien kuvaaminen harmaalla pellolla ei ehkä ollut se maailman parhain idea, mutta antaa mennä.


Muuten ovat ihan perussukat, mutta 2o 2n -resorivarressa vaihdoin alun jälkeen oikean ja nurjan paikat, jolloin tulee illuusio vielä erillisestä resorista. Se ei kauheen hyvin toiminut näin sekavärisessä langassa ja näin lyhyessä varressa, mutta oli pakko neuloa se heti johonkin, jotta muistan kikan jatkossakin. Idea tähän tuli Peltopeikon pingotukset -neulepodcastista, jossa vastaava oli tehty 1o kiertäen 1n -joustimeen ja näytti siis paljon paremmalta, kuin tämä minun. Mutta nyt tosiaan paremmin muistan tämän, kun se on kerran tehty, joten voin soveltaa sitä myöhemmin yksiväriseen ja pitkävartiseen sukkaan.


Langasta sen verran että jooh, itse värjätty on aina itse värjätty, eli tietenkin ihan sairaan kiva. Mutta jos tämä olisi ollut tehdasvalmisteisena hyllyssä, tuskin olisin ostanut.


Mutta pakko kuitenkin omaa värjäystäni kehaista, sillä jälki oli tosi tasaista, ei tullut lainkaan mitään kummallisia läikittymiä tai tyhjiä kohtia tai eriparisen näköisiä sukkia. Aloittelijan tuuria!

Ja voi vitsi miten pehmeältä ja ihanalta langalta tämä tuntui, kun värjäyksen jälkeen sen olin pessyt villanpesuaineella ja nyt sai neuloa pehmoista ja tuoksuvaa lankaa, ah.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Retki paaleista rakennettuun linnaan

Viime joulukuussa sain kuulla Laihian olkilinnasta ja aivan välittömästi iski järjetön tarve päästä käymään siellä. Lapsuudenkodistani on sinne n. 120 km matka ja oli haaveissa päräyttää joulun aikaan linnaa katsomaan sieltä käsin. Reissu jo melkein onnistui, mutta koin elämäni ehkä absurdeimmat oharit asiaan liittyen, joten Laihiaretkeä saatiin odotella näin pääsiäiseen saakka. Tavallisen pituisena viikonloppuna kun ei oikein jaksa ajella pitkien mummulareissuajojen päälle tämmöstä huviretkeä.


Pääsiäinen on toki mukavampi siinäkin mielessä, että valoisaa aikaa riittää, eli ei ole pakko aikatauluttaa retkeä sen perusteella, että on sen päivän ainoan valoisan tunnin aikana siellä perillä. Herättiin kun herättiin, syötiin aamupala ja lähdettiin ajeleen lakeuksille.


Linnan on rakentanut laihialainen kyläaktiivi Jouko Lehtinen vapaaehtoisten kanssa, tai siis kökkäporukalla, kuten sielläpäin on tapana sanoa. Ajatus on kaunis, linna on tehty lasten iloksi ja se on kaikille ilmainen. Onpa siellä rakennustarkastajakin käynyt, kun tottakai linnasta heti joku kanteli. Linna kuitenkin sai luvan jäädä, ja hyvä niin.






Kaikenlaista lisätietoa, uutisjuttuja ja kommentointidraamaa linnasta löytyy googlettamalla. Avainsanoina Laihian olkilinna, paalilinna, Huitun linna jne.


Samalla alueella oli muitakin rakennelmia ja kaiketi lisää tulossa. Napakelkka ilahdutti meidän lapsia paljon, vaikka jäätä ei enää ollutkaan eikä kelkka siis minnekään liikkunut. Oli kuitenkin niin komia pukki ettei liiallinen kitka haitannut lainkaan.




Alueella olisi ollut mahdollisuus myös paistella makkaraa, mutta meilläpä oli muut eväät mielessä. Lähiömutsia fanittavana halusin tietenkin, että mennään syömään Laihian kotipizzaan. Vegelankku, nam!


Hauskaa, että itse menin fanittamani bloggaajan vanhempien omistamaan pizzeriaan ja sitten törmään siellä oman blogini lukijaan! Mukavaa, kun tulit jutuille! :)