Sivut

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Tuunaa selkäläskit piiloon

Oli eilen työpaikan pikkujoulut. Mulla oli muutamakin mekkovaihtoehto mutta päädyin tähän ja onneksi päädyin sillä se toinen mekko olisi ollut tismalleen samanlainen kuin yhdellä toisella, melkoisen korkea-arvoisella naisella oli. Olen käyttänyt tätä aiemmin vain huivin kanssa enkä siis ole niinkään tajunnut että selästä kuultaa selkäläskimakkarat tosi pahasti. Mutta hätä keinot keksii! Ompelin sinne vanhasta trikoopaidasta "vuoren" eikä enää paistanut läpi (no ei se ihan millilleen onnistunut mutta auttoi asiaansa). Saumurilla huolittelin ja sitten vaan ompelukoneella kiinni. Sitten tuunasin itteni (olin niin hehkeänä aamuisen BodyStep-tunnin jäljiltä) ja ei muuta kuin juhlimaan! Jep, ei oo aina helppoo olla läski mutta kyllä se tästä.























Lisäksi ompelin käsin muutamalla pistolla etumusta vähän että pysyy kiinni, tuolla päällimmäisellä osalla kun oli tapana luiskahtaa alemmas ja vilauttaa rintavarustusta.

Oli kyllä hauskat juhlat :)

torstai 26. marraskuuta 2009

Paparazzi!!!

Näin bussipysäkillä jollain upean virkatun laukun ja nappasin siitä kännykuvan. Tosta ei näy, mutta sivupaloina oli virkatut ympyrät/soikiot ja sitten isot isoäidinneliöt sivuilla ja pohjassa. Upea!

Tallennan tämän inspiraatiokansiooni!

maanantai 23. marraskuuta 2009

Tallinnan terveiset

Jep, olin tosiaan lauantaina Tallinnassa. Ihan pakko blogin aiheen ulkopuolelta nostaa esille Tallink Superstarin aamupalabuffetin makeat pöytäliinat. Näyttääkö tutulta?


Jep, kyllä!


Oltiin seuralaiseni kanssa tsekattu Ravelrystä Tallinnan lankakauppoja (sieltä suomalaisten keskustelupalstalta). Ai niin, en olekaan maininnut että minäkin olen nykyään Ravelryssä (nimimerkillä Norsis, yllättävää!). Houkuttavimmalta kuulosti Karnaluks. Osoite: Hermanni 1. Jep, kyllä varoiteltiin että se on hankalasti löydettävissä ja oli kyllä melko mielenkiintoinen tapaus! Raitiovaunulla sinne köröteltiin. Se oli jonkin biljardimestan vieressä, ovi rappukäytävään, jossa ei lue mitään. Ja se oli aika monennessa kerroksessa, harmaan rautaoven takana, joka oli kaiken lisäksi lukossa. Ovessa luki pienellä Karnaluks ja pyydettiin soittaan ovikelloa. Itse olen vähän nössö enkä varmaan oisi uskaltanut uskoa tulleeni oikeaan paikkaan mutta seuralaiseni jo ehtikin sitä summeria soittaan ja ovi aukesi. Ja mitä sieltä löytyi? AIVAN MIELETÖNTÄ! SE OLI TAIVAS! En ole koskaan missään nähnyt yhtä paljoa lankoja, nauhoja ja nappeja ja mitä ikinä vaan voi kuvitellakaan! Miten kenenkään, joka tuolla on käynyt, tarvitsee enää mennä mihinkään toiseen käsityöaiheiseen kauppaan? Ja se oli ihan tupaten täynnä ketäs muitakaan kuin suomalaisia lankaturisteja :D

Itselläni kun ei mitään kummallisia projekteja ole suunnitteilla, tyydyin vain heräteostoksiin.

Sinistä paksua lankaa, siihen mätsäävät puikot sekä muutama hyvin friikin värinen lankakerä ihan vain neulegraffiteja piristämään (ne oli niin sikahalpoja tai ainakin kuviteltiin että on sillä kassalta ei saanut mitään kuittia eikä hintoihin välttämättä ole luottamista mutta loppusumma oli mukavan vähän kuitenkin).


Lisäksi koska olen vähän harakka, en voinut vastustaa metallinhohtoista ompelulankaa (siinä oli ompelukoneen kuva päässä joten varmaan se sit käy ompelukoneeseen, brodeerauslankoja olikin sitten yksi seinällinen erikseen).


Suosittelen ehdottomasti käymään tuolla! Mitä sieltä ei löydä, sitä ei varmastikaan ei tarvitse! Silmät muljahtelivat ja suusta päästi riemunkiljahduksia useammankin kerran. Siellä oli kaikkea. Viihdyimme siellä niin pitkään ja olimme vakuuttuneita että muut lankakaupat eivät varmastikaan voi pistää paremmaksi että siirryimme muille asioille.

Esimerkiksi käytiin rannalla haistelemassa paskan hajuista Itämerta.


Tahdon kuitenkin esitellä vielä joka kertaiset pakolliset Tallinnaostokset. Näitä pitää aina hamstrata jotta säästää matkan hinnan ;D

Elikkä! Hiusvärejä ja Ibuprofeiinia. Kestoväri maksoi muistaakseni euroissa 7 joten on halvempi kuin kotoisassa Citymarketissa. Päänsärkylääkkeet kuuluvat muutenkin jokaisen suomalaisen Virosta hamstrauksen kohteisiin.


Rahkapatukat! Nää tosin pitää syödä jo laivassa koska ovat tuoretuotteita eivätkä säily. Ensin vastustin näitä mutta kun annoin itselleni luvan myöntää että ne on ihan sairaan hyviä, ei paluuta entisiin mielipiteisiin enää ole. Tässä poseeraa joulupiparin makuinen yksilö, nam!




Laivasta puheen ollen, eikö tää ostoskärry näytäkin hymiöltä? :D


Ja sitten tietysti se viimeinen ja tärkein hamstrauskohde, tsihhii x)



Sinisestä langasta aloin tekeen jonkinlaista hihatinta/boleroa (rakastan niitä!). Hyvä että ostin koko säkin, sillä tuossa on jo toinen kerä pitkälti menossa. Puikot vaihdoin sittenkin tuttuihin ja turvallsiiin kaseihin sillä kympin puikot oli ehkä sittenkin vähän liikaa.


Nyt telkkarin ääreen ja neulomaan, jeij!

lauantai 21. marraskuuta 2009

Terveisiä Tallinnasta

Kirjotan myöhemmin vähän lisää, käytiin nimittäin maailman toistaiseksi ihanimmassa lankakaupassa ikinä! :D Mutta tässä neulegraffitia. Tiputin sen ensin vahingossa tuon aidan toiselle puolen eikä siihen ylettynyt millään. Jouduin kiertään hemmetisti että pääsin hakeen sen ja sitten kiertään takaisin. Piti vaan mainita tuokin, haha xD



tiistai 17. marraskuuta 2009

B-puoli

Pitihän se sitten toinenkin saada. Symmetrinen. Mun valkoinen kangasmaali on kyllä ihan paskaa, sellaiseksi kökkäreiseksi mennyt, pitäisi heittää pois. Mutta jooh, tällanen tuli. Huomatkaa tänään leikattu tukka! Ja ja tosi true nörtti-imagolasit, vanhat Batteryn mainosarskat ilman linssejä xD

Osaan kaseteista kokeilin sivellä maalia, osaan tuputtaa. Sivelemällä tuli nätimpiä. Venähtää kyllä taas siitä yhdestä paikasta, oisi ehkä sittenkin pitänyt kokeilla painaa kuviot paidan ollessa päällä :D





Osaan kuvata :D Mikä lie asetus ollut päällä.




Ihme vinossa seisontaa mutta kun kaikkensa tekee että näyttäisi kuvassa mahdollisimman vähän tursuilevalta. Tosin en tiedä mitä vinossa poseeraaminen siihen auttaa mutta ehkä mulla oli vaan niin tukalat oltavat vatsa sisään vedettynä. Ja kädet oltava tuollai ettei roiku. Tiedän, laihduttaminen ehkä olisi paikallaan.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Kasetti loppuu, käännä puolta!

Mikäs sen mukavampaa kuin pölliä toisten loistoideoita. Kasetilla t-paitaansa on leimannut ainakin

Pientä kivaa -blogin Petra

sekä

Minä itte! -blogin Inka

Molemmilla aivan upea paita, rakastan tuota symmetriaa! Mutta minä kokemuksesta tiedän, että näillä tisseillä ja mahalla on symmetrisistä pystyraidoista turha haaveilla. Asiaa olen kironnut mm. tämän ja tämän paidan kanssa.

Ja ei, mulla ei ollut mitään minikasettia käytössä, mä olen vaan niin läski että paitani todella ovat noin isoja.

Mutta joo, muutama tunnelmakuva.

Kuka tuunaisi c-kasetista imagorillit? xD (joo, toi tukka! Mutta olen varannut huomiseksi parturiajan, tukka kasvaa kuin rikkaruoho!)






Sottapytty!




Pitää kuvata tää sitten vielä joskus kun se on päällä. En ole vielä ehtinyt edes sovittaan että miten toi käyttäytyy erinäisten ulokkeiden kanssa. Ei tällä tekniikalla kuitenkaan mitään huippuhienoa tullut, mutta kyllä tuo työtakin alla ja spinningissä asiansa ajaa.

Kasettipaitoja mulla on kyllä enemmänkin, nämä kahden vuoden takaa:

Klik! ja klik!. Tuohon jälkimmäiseen tein vanhasta pyyhekumista leimasimen :D Se on jossain kyllä edelleen tallella.

---

Oikeestaan jäi vaivaamaan että miltä tuo olisi näyttänyt symmetrisenä! Onneksi voi aina kokeilla johonkin toiseen paitaan xD Nyt nimittäin kun katsoin uudelleen vielä noita muiden tekeleitä niin iski kateus!

---

Äh, sovitin nyt sitten kun oli jo kuivunut. Vähän vinkuraksi menee kyllä kasetti ja leveäksi :D Peilin kautta näytti huonommalta mutta ei tää pöljämpi ole!



Ja nyt vasta tajusin että tuossa kasetissa ei ole sitä keskellä olevaa nelikulmaista reikää ollenkaan!

perjantai 13. marraskuuta 2009

MINÄ OLEN PARAS!!!

Sain viime viikolla tietää, että voitin puhelinlaukullani sen kilpailun ja hehkutin siitä kun en tajunnut että lehti ei ole vielä ilmestynyt. Olen kauhea hätähousu, hävettää vähän. Mutta silloin olin niiiiiiin innoissani! Olin aivan mielettömän iloinen ja voitonriemuinen ja vaikka mitä! Nyt jo tuntuu vähän laimealta kun asiasta on jo sen verran aikaa (heh, viikko mutta se tuntuu ikuisuudelta). Tänään löytyi lehti kaupasta. Pitihän se ostaa, ostin viime viikolla myös edellisen numeron missä itse kisa oli. Laitoin siis 16 euroa lehtiin, joita en edes lue, vain ja ainoastaan nähdäkseni nimeni (ja rakkaan laukkuni) niissä! 8D

Mietin silloin kun sen hehkutusmerkinnän tänne kirjoitin, että mitä hittoa kun parin tunnin päästä sain sähköpostia ettei se ole vielä julkista. Mietin pienillä insinööriaivoillani että miten ihmeessä ne sen jo näki ja tajusi. Mistä ne tietää edes koko blogista?

Ja nyt tuossa lehtijutussa... siinä on osoite mun blogiin. Kaiken ne tietää. Sanallakaan siis tämän olemassaolosta koskaan maininnut. Ensin kiukutti mutta sitten järki voitti. Se joka leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön. Mutta kun en ole blogini suhteen huomionhakuinen vaikka itse tekemisten suhteen saatan ehkä vähän ollakin (mutta olisin varmasti silti antanut luvan julkaista osoitteen jos sitä olisi kysytty, nyt vaan hämmennyin kun tämä tuli niin puun takaa). Vähän nyt rajoittaa sitä että kelle voin tota lehteä hehkuttaa kun siinä lukee tästä blogista :P Vaikkakin siis mun mielestä kuitenkin kiva että laittoivat linkin, koska toi puhelinlaukun luomisprosessi oli jotenkin niin hauska :D Jotenkin kuitenkin nolottaa että pitää tällaista pilipaliblogia kun kaikki ei ymmärrä ollenkaan mutta noh, julkinen blogi on julkinen. Mutta ei se mitään, en mä tätä häpeile! Tämä on mun vapaa-aikaani ja jos haluan paskarrella ja pitää siitä blogia niin en mä sitä rupea häpeämään! En mä muutenkaan taida kauhean uskottava olla. Pellenä ne mua varmaan töissäkin pitää. Mutta haluaisin olla vakavasti otettava! Ja silti rempseä ja positiivinen ja hyväntuulinen. Eksyinpä aiheesta eli puhelinlaukusta...

Tässä kuitenkin kuvamateriaalia (klikkaamalla SUURENEE).

MikroPC:n numerossa 10/2009 kilpailun finalistit.


Ja numerossa 11/2009 tulokset.



Minä todellakin siis voitin!!! MINÄ! Ja neljä ääntä vain väliä toiseksi jääneeseen. NELJÄ! Huh huh! Lämmin kiitos ja paljon haleja kaikille jotka äänestitte mua. Olette ihania :')

En oikeasti uskonut että voisin voittaa! Tästä tuli kyllä todella hyvä mieli :) :) :) Elämän pieniä tähtihetkiä ^____^

Melkein olisi kuohuviinin paikka ellei huomenna olisi velvollisuuksia :D

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Hei kuuraparta, lumiukko valkoinen. Mustahampainen, *piiiiip* keltainen, teimme porkkanasta sen

Tai sitten ei. Ei ollut porkkanoita matkassa. Oli himskatin ärsyttävä iltavuoro töissä ja kotiin tullessani väänsin terapeuttisen minilumiukon ulko-ovelle, toivottavasti se on siinä vielä aamulla toivottamassa hyvät huomenet naapureille. Minä valvon yöt ja nukun aamut, illaksi töihin, jeij.



Heh, itse asiassa tein sen matkalla kävellessäni bussilta kotiin, otin sen mukaan ja asetin alaovelle :D

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Kädentaitomessut

Helsingin Messukeskuksessa kaiken maailman muiden messujen kanssa (joista kiinnosti kädentaitojen lisäksi lähinnä vain Elma). Mistään ostoshysteriasta ei voi kohdallani puhua, sillä hommasin ainoastaan nämä neulepuikot, ihanat!





Messut noin yleisesti ottaen olivat melkoisen laimeat. Ehkä pysyttelen jatkossa vain myyjäisissä (ei pääsymaksua mutta samat/paremmat jutut!).

torstai 5. marraskuuta 2009

Hups

Sori, tää ei sit ollutkaan vielä julkista, en voinut tietää. Mutta hehkutetaan ensi viikolla sitten uudestaan.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

My 30 minutes - vieraileva luennoitsija

Kesäkuussa PAX-festareiden Urban Knitting Factorylla joku opettaja pyysi puhelinnumeroani koska oli nähnyt mun neulegraffitin Ruoholahdessa ja ajatteli että voisin tulla joskus koululle kertomaan neulegraffiteista.

Tänään se päivä koitti.

Lauttasaaren yhteiskoulun taito- ja taideaineviikolla.

Minä ja auditorio.





Kuulijoita saapui paikalle mun mittapuun mukaan tosi paljon. Oli sali puolillaan varmasti! Etukäteenhän jännitin hirveesti koska olen aika huono esitysten pitäjä. Mutta täähän meni ihan hyvin! Alussa vähän oli hankalaa mutta siitä se sitten lähti! Ja sain tosi paljon kysymyksiä esityksen jälkeen!!! Olin positiivisesti yllättynyt koska olin varma että kukaan ei kysy mitään paitsi ehkä opettajat kohteliaisuussyistä. Mutta olin niin väärässä! Kysymyksiä tuli paljon ja hyviä kysymyksiä todellakin! Lopuksi tietysi tyypillisesti yläastemeiningillä touhu lähti hysteeriksi, pojat varmaan pelkäsivät joutuvansa vielä takas tunnille jos mun esitys ei kestä koko 45 minuuttia ja alkoivat kyseleen hirveellä tahdilla kaikkia epäolennaisia asioita ja opettajat alkoivat jo hyssyttelemään mutta mä laannuin yläastelaisen tasolle ja nautin tilanteesta ja vastasin kaikkeen. Mä oon nimittäin itse ollut juurikin samanlainen! Muistan niin hyvin miten itse aikoinaan yritin pitkittää yläasteella tuollaisia lähinnä siksi ettei tarvitsisi mennä välitunnille (eli ulos pakkaseen) :D

Ruokatunnilla pidettiin koulun aulassa pientä neulegraffitipajaa ja jotkut neuloivat mun esityksen aikanakin, ihanaa :') Opettaja neuloi neulekoneella, muut puikoilla. Ihastelin koulun ihania värikkäitä ja glitterkoristeltuja neulepuikkoja, ei meillä vaan koskaan sellaisia ollut (no okei, ehkä sellaisia ei ollut olemassakaan silloin yli 10 vuotta sitten, heh, voi luoja että oon vanha!). Lisäksi näin laitteen jolla tehdään tupsuja! En tiennytkään että sellaisiakin on! :D

Oman tuotokseni kiinnitin tietysti kaikista keskeisimmälle paikalle koulun sisäänkäynnin edessä olevan katoksen pylvääseen.



Jäi tosi hieno fiilis tästä kaikesta! Ei haittaa siis ollenkaan että jouduin ottaan töistä vapaata tämän vuoksi.

Terveisiä kaikille, jotka tänne löysivät! Minä kun en kirjoittanut blogin osoitetta esitykseen vaan kehotin käyttämään googlea jos haluaa lisätietoja neulegraffiteista. Siihen joku poika vastasi, että "ihan ku kaikilla ois jotku internetit himas, hei!" xD Mutta en vaan halunnut tehdä mitään numeroa blogistani, jotain yksityisyyden suojaa sentään :D Edes vähän.

tiistai 3. marraskuuta 2009

VOIHAN PALATOSSUT!!!

Osasin kyllä liittää oikeat sivut toisiinsa mutta perhana kun näistä tuli ihan liian pienet! 8D Voi voi sentään, olen niin maailman paras mittaileen ja järkeileen. Jatkossa ehkä pysyn malleissa, joissa työtä voi sovittaa tekovaiheessa jolloin ei tarvi järkeillä muuta kuin että tekee niin kauan että jalka on peitossa xD

Siis kyllähän nuo sai pingotettua jalkaan mutta ei tollasia ole ilo käyttää, palatossujen kuuluisi olla vähän löysemmät. Mitä nyt hieman. Onneksi osaan kuitenkin nauraa mokailuilleni, eihän tästä elämästä muuten mitään tulisi.

Ketutti niin vietävästi etten edes jaksanut laittaa mitään kivoja sukkia kuvausrekvisiitaksi.







Onneksi joulu on tulossa ja mulla on paljon pienijalkaisia tuttuja, sääli että en periaatesyistä halua kenellekään antaa koska tein nämä itselleni ja lahja kuuluu tehdä siten, että jo tekovaiheessa ajattelee kyseistä henkilöä. Lisäksi tyypit nyt sitten tietää odottaa kun täällä menin näistä selostaan, että keheen arpa osuu.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Kun insinööri alkoi palatossuja neulomaan

Knittapötkylä oli tässä jokin aikaa sitten neulonut palatossut joten pitihän munkin saada sellaiset!

Ohje löytyi ja eikun neulomaan! En edes oikeastaan lukenut ohjeesta kuin neliön koon ja aloin sit vääntämään. Jotenkin siis kuvittelin, että tehdään kahdeksan neliötä ja ne yhdistetään, vaikka onhan tuossa ilmiselvä kuva, että neulotaan tuollaiseksi tasoksi! Hihkuin riemusta, kun olin tehnyt ja päätellyt ensimmäisen neliön, että jes, enää 7 jäljellä! Tällöin vierestä seurannut henkilö repesi nauramaan, että ääliö, se neulotaan tasona! Olin, että no hupsista ja keräsin silmukat takaisin puikoille.

Ja jatkoin tasona.

Ongelmaksi kuitenkin muodostui, että miten ne värit kannattaa laittaa ettei sitten osu samanväriset vierekkäin tai muuten vaan tule dorkat. Siinähän se kuvio on ja aivan selkeästi merkitty, mitkä sivut yhdistetään toisiinsa mutta mulla ei vaan leikkaa. En ymmärrä miten olen ikinä päässyt sisään kouluun, jossa valintakokeessa testataan perus matikan, fysiikan ja kemian lisäksi LOOGISTA PÄÄTTELYKYKYÄ ja LUETUN YMMÄRTÄMISTÄ. Saatika että miten sieltä valmistuin x)



Tällöin vierestä seurannut henkilö askarteli paperista mallin, johon numeroi neliöt ja kokosi sen nuppineuloilla. Siitä oli helppo sitten luntata. (Numerot meni tietysti ensin eripäin kuin nettisivulla, joten piti korjata)





Kovan työn tulos on tässä:



Niinpä, en ole vielä yhdistänyt paloja toisiinsa, välillä pitää käydä töissäkin nääs ja huomenna taas herätys iloisesti klo 4:00 joten katsellaan myöhemmin!