Sivut

torstai 26. toukokuuta 2016

Lankamaailman Turvalonkeroilta oli menestys!

Tänään (tai siis eilen) oli tosiaan Eilen tein -blogin Hannen ja mun ideoima (kaikki krediitit kyllä Hannelle!) turvalonkerovirkkausilta Helsingin Lankamaailmassa ja siellä oli niin paljon jengiä että tuolit loppuivat kesken! Eli reippasti yli 40 virkkaajaa. Saatiin langat talon puolesta ja muutamia lonkeroita oli tehty jo etukäteenkin, lopputulos 2,5 tunnin jälkeen oli korillinen lonkeroita! Koska Lankamaailma on ihana, he lupasivat ottaa kotiläksyksi jääneet turvalonkerot vastaan 15.6. asti ja he pesevät ne ja toimittavat Lastenklinikalle. Jos joku nyt vielä innostuu niin tosiaan 60-asteista pesua kestävää lankaa pitää käyttää, puuvillaa tai bambupuuvillaa.


Koska myös Lankamaailma itse markkinoi tapahtumaa niin en tietenkään voinut tietää että kenen kutsusta kukakin oli tullut paikalle joten en lähtenyt kierteleen ja jutteleen sillä oletuksella että kaikki tietää kuka olen joten pahoittelut jos koitte että tylysti vain itsekseni siellä nyhersin lonkeroitani.


Ja oli melkoinen kunnia että Turvalonkeroita keskosille -facebooksivun perustaja ja tämän lonkerovillityksen äiti, Annika Pakkanen, tuli myös virkkaan meidän kanssa.


Tapahtuma oli tosiaan suosittu ja onkin minusta hyvä esimerkki siitä miten bloggaajana voi oikeasti itsekin ehdottaa, suunnitella ja toteuttaa tapahtumia yritysten kanssa. Rohkeasti vain!



Iso kasa turvalonkeroita mutta kyllä niitä vauvojakin syntyy koko ajan lisää.

KIITOS kaikille jotka tulitte paikalle ja erityiskiitos Lankamaailmalle (ja tottakai Hannelle).

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Cookie A:n Monkey

En ole ennen neulonut Cookie A:n sukkamalleja vaikka ne ovatkin todella suosittuja. Syy on suurimmaksi osaksi siinä että mun käteen 2,5 mm puikot tuntuu liian ohuilta (saatika sitten 2 mm). No nyt tartuin Cookie A:n eli tuttavallisemmin Keksitädin ohjeisiin ihan vain siksi että Tuin kutomon neulepodcastissa oli aiheeseen liittyvä KAL. Ja koska mulla on tosi tiukka käsiala, niin lankavalinnalla sain mahdolliseksi tehdä nämä 3 mm puikoilla, jes! Varsinkin siis koska jalkani on 42 eikä 38.


Neuloin nämä Lankamaailmasta saadulla Rico Designin Superba Cotton Stretch -langalla mikä on siis puuvillasukkalankaa. Sisältää 79 % puuvillaa, 18 % polyamidia ja 3 % polyesteria.


Näistä tuli ihanat! 100 % puuvillasta tulisi varmasti tosi kovat ja täysin joustamattomat sukat jotka eivät edes kestäisi käytössä mutta tässä kun on nuo keinokuidut vahvikkeena ja joustoa tuomassa niin ovat kuin mitkä tahansa normaalit normaalipaksuiset sukat. Normisukat normiarkeen.


Ja itse asiassa annankin nämä äidilleni joka on allerginen villalle.


Tässä vielä kootusti:
Ohje: Monkey (kirjasta Cookie A: Knit. Sock. Love (Suomenkielinen versio Sukkia. rakkaudella))
Puikot: 3 mm
Lanka: Rico Design Superba Cotton Stretch (saatu / Lankamaailma)


 Ja mikä huikeinta, en tainnut tehdä yhtäkään virhettä!!! Yleensä pitsejä neuloessani sekoilen aina ihan tajuttomasti ja niitä on vielä niin kamalan hankala purkaakin. En tiedä että miksi nyt onnistuin niin hyvin. Liekö vain tuuria.

tiistai 24. toukokuuta 2016

THE sumutepullo

Ite ostin.

Niissä Lasten PR:n kevätjuhlissa Plastexin edustaja esitteli niin vaikuttavan sumutepullon että marssin samointein (viikon päästä) ostaan itselleni sellaisen enkä edes alkanut harkitseen mitään yhteistyökuviota muutaman euron pullon takia siihen hätään.

Mullahan ei mitään viherkasveja ole sumutettavaksi mutta ihan superhuonon silitysrautani höyrytystoiminto on niin pelottava että käytän silittäessäni sumutinpulloa. Ja tiedättekö sen tunteen kun nopeasti silittäisi jonkun jutun ja sitten pullo kusee siihen kämmenen kokoisen läiskän jonka kuivaksi hinkkaaminen raudalla kestää iäisyyden. Ja sitten se tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Tämä uusi pulloni sumuttaa täysin tasalaatuista ja jatkuvaa hienoa sumua kuten aerosolipullot mutta tämä ei kuitenkaan käytä ponnekaasua sillä se nyt vaan on niin hyvä ilmankin!

Ja tuon levottoman kuvion sai muuten repäistyä pois pullon kyljestä.


Nappasin pyykkikorista jonkun vaatteen vertailua varten. Vertailukappale on muuten sekin sattumoisin Plastexin, itse ostettu monta vuotta sitten. Esimerkkikankaan olisi voinut valita paremminkin mutta tällä mennään!




Vanha pulloni on toki valmistettu Suomessa, tämä uusi käsittääkseni ei. Mutta ei se mitään, silitysraivarit saattaa olla kohdaltani historiaa. Varsinkin jos en enää onnistuisi silittään tukikangasta väärinpäin ;)

Oman pulloni ostin Etolasta, Plastexin verkkokaupasta saa myös

maanantai 23. toukokuuta 2016

Omenankukkapiknik 2016

Ihanaa, vuosi vuodelta (mitä me nyt ollaan käyty omenankukkapiknikillä), palvelu paranee! Jäbän ollessa 1-vuotias, oli Malminkartanon omenatarhan portit auki vain yhden päivän, viime vuonna oli muistaakseni viikon ja tänä vuonna on luvattu pitää portit auki niin kauan kuin puut kukkivat! Käytiin eväsretkellä tänään eikä siellä ollut meidän lisäksi kuin yksi perhe ja muutama valokuvaaja. Mikä hiljaisuus ja rauha! Ja valtavasti omenapuita jotka kukkivat niin että melkein silmiä häikäisee se valkeus!



Omenapuiden kukinnan aikaan paikalle on siis tuotu pöytiä ja penkkejä sekä nurmikkoa on ajeltu joten viltin kanssakin pärjää hyvin. Tämä aidattu puutarha on normaalisti lukittu.












Tämä on jo mulle ihan perinne kytätä koko toukokuu että milloin ilmoitetaan omenankukkapiknikin ajankohta! Käytiin jo viime viikolla vaunulenkillä katsomassa paikan päällä että eikö tosiaankaan vielä, kun ei netistä löydetty tietoa.  Mutta nyt, nyt se on!

Helsingin Malminkartanossa, Kartanonkaari 29.

lauantai 21. toukokuuta 2016

Bloggaajabrunssi Wetterhoffilla

No nyt oli kyllä kaikkien kässäblogitapahtumien äiti! Sain kutsun Hämeenlinnaan Wetterhoffin bloggaajabrunssille jossa oli luvassa myös työpajoja. En totisesti epäröinyt hetkeäkään vaan vastasin kyllä ja ostin junalipun.

Wetterhoff oli mulle täysin tuntematon käsite ennen kuin siskoni lähti opiskeleen Hämeenlinnaan lukion jälkeen 2000-luvun alussa. Kaikki nimittäin kysyivät että ai Wetterhoffille. Öö, no ei sinne. (Nykyään jos mainitsen että sisko on opiskellut Hämeenlinnassa, kaikki kysyy että ai meijerikoulussa. Juu no ei sielläkään.) Joka tapauksessa, Hämeenlinnassa tuli sitten paljon vietettyä aikaa siskon luona ja Wetterhoff riemastutti tätä nuorta hevinaista (haha, niitä aikoja...) sillä sen kyljessä luki kotiteollisuus-jotain. Nyt näin aikuisiällä lähinnä harmittaa että ei ole koskaan tullut astuttua sisään vaikka olen tiennyt toki että siellä myydään myös lankaa ;)

Wetterhoff on siis vanha kädentaitojen koulu jossa nykyään on kulttuuri- ja käsityötoimintaa.


Nytpä pääsin tutustumaan Wetterhoffin taloon oikein kunnolla, vanhaan kutomoon oli katettu herkullinen brunssi ja saimme kuulla talon historiasta ja nykyelämästä ja sitten kierrellä työtiloissa joihin meille oli järjestetty työpajoja. Vaikka tein kuin kone ja viimeisten joukossa lähdettiin niin silti en ehtinyt kiertää kaikkia!


Nimikyltteihin oli askarreltu pienet lankavyyhdit ja oikeasti kaikki oli niin hienoa ja mietittyä että saan nyt tosissani olla varovainen ettei mene aivan överiksi hehkuttamiseksi.


Samalla kun lusikoin Sibeliuskakkua ääntä kohti, esiteltiin meille prinsessakoulun toimintaa ja saatiin prinsessatodistukset kun sujui niin hoviniiaus kuin -vilkutuskin.



Ja ne työpajat! Yleensä aina kun jossain (ei-blogi)tapahtumassa on mielenkiintoisia työpajoja, niihin on niin kauheat jonot ettei jaksa jäädä tungokseen. Nyt saatiin kaikessa rauhassa kokeilla eri tekniikoita.

Koukkuneulontaa tuskin olisin ihan heti alkanut kotioloissa testaan mutta nyt tuli tekniikka tutuksi! Periaatteessa siis virkkaustyylillä saa neulotun näköistä jälkeä aikaan. Ainakin toistaiseksi homma on kyllä niin hidasta että taidan jatkossakin suosiolla ihan vain neuloa mutta kyllä tällä jotain pientä voisi tehdä, koukku ja lanka kun saatiin mukaan.



Olen saattanut joskus ala-asteikäisenä kokeilla ryijyn tekemistä mutta unohtunuthan se oli, etenkin se että se on niinkin yksinkertaista! Miniryijythän ovat nyt todella muodikkaita (sellaiset modernit), täällä edustettuna oli ne perinteiset mallit mutta tekniikka on kuitenkin sama.


Lankahommista paperiin, ja Ihana-lehden työhuoneella oli mahdollisuus askarrella isoja, upeita paperikukkasia vanhoista kirjan sivuista. Koska en olisi kuitenkaan saanut paperikukkaa vietyä ehjänä kotiin, tyydyin vain ihasteleen vierestä. Myönnän että en ole varsinaisesti Ihana-lehden kohderyhmää mutta goodiebagista löytyneen numeron selattuani olin kyllä positiivisesti yllättynyt. Ei musta ehkä pikkutarkkaa paperiaskartelijaa saa mutta etenkin nyt lasten kanssa tämän tyyppistä tulee tehtyä enemmän.


Cobblerinan työpajalla tehtiin nahasta kännykkäkoteloita ja voin kertoa että mun oli totisesti aika uusia kyseinen kapistus muutenkin. Tähän vain tuli sen verran haastava lukitussysteemi että ei ihan pikkusometuksen takia tule otettua puhelinta tuolta pois. Ehkä korjailen sitä vähän nyt kotona.


Jenni Saksan työpajalla tehtiin korvakoruja jämähuopapaloista ja täällä uin kuin kala vedessä sillä olen tehnyt tosi paljon korvakoruja itsekin.




Klovan pajalla tehtiin kuparilaatasta koru ja päädyin vähemmän luovaan ratkaisuun nakuttamallani lasten nimet. Olisi kyllä tarvinnut saada muutama harjoituskierros koska ihan mönkäänhän se meni mutta ei se mitään, mun blogissa on muutenkin tuttua enemmän tekemisen riemu kuin täydellinen lopputulos. Koru viimeisteltiin patinoimalla.



Aika loppui vähän kesken joten kalligrafia- ja kudevirkkauspaja ainakin jäivät kokeilematta. Mutta siis ihan oikeasti, todella inspiroiva päivä ja tosi kivat pajat, ei ollut yhtään semmonen tunne että pitää vähän näön vuoksi osallistua vaan aidosti innostuneena tehtiin.


Ja saatiin vielä runsaat goodiebagit mukaan! 
Suuri kiitos ja hoviniiaus Wetterhoffille ja kaikille talon yrittäjille avoimista ovista! 

perjantai 20. toukokuuta 2016

Kammi-kylä

Tosiaan, kun suunniteltiin @lastenkanssaretkelle -Sirkun kanssa retkeä, oli tarkoitus ensin käydä vain yhdellä reitillä ja lintutornilla mutta sateen uhka sai ONNEKSI suunnitelmat muuttumaan ja mentiin sisätilamahdollisuudella varustettuun kohteeseen, jonne olen oikeastaan himoinnut päästä siitä asti kun Elsa paikasta kirjoitti muutama vuosi sitten. Tämä on oikeasti niin mieletön, kreisi, erityinen ja upea paikka että melkein tuntuu väärältä hehkuttaa julkisesti.

Kammi-kylä.


Paikasta tuli mieleen Villa Mehu, jossa käytiin vuosi sitten mutta siinä missä Villa Mehu oli totisesti parhaat päivänsä nähnyt ja oli tehty romuista, on Kammi-kylä täydessä loistossaan ja oikeasti aivan törkeen hieno ja jotenkin kuin osa luontoa. Saunat ja juhlasali ja jokainen pienikin yksityiskohta, vau!


Kauhajoen Nummijärvellä on siis keskelle suota rakennettu todella luovasti paikka jonne voi vapaasti mennä vaikkapa paistaan makkaraa (kuten me), nuotiopaikka on pienessä saaressa. Saunomaan jos haluaa niin siitä pitää maksaa vuokraa. Sadekelille retkikohde oli oiva valinta siksi että rakenuksiin sai mennä myös sisälle (Julumetun salissa oli myös vieraskirja) ja ulkohuussikin löytyi. En tiedä onko se vain mun vantaalaistuminen mutta olin ihan tosissani huolissani että ei kai kukaan vaan sotke noita paikkoja kun niin vapaasti saa kulkea, apua!















Olen edelleen aivan ällistynyt ja sanaton tästä paikasta!

Ja kun retkeilyn makuun päästiin, käytiin samalla reissulla vielä siellä kanjonilla josta jo kirjoitinkin aiemmin.

Ja vielä suuri kiitos Sirkulle! Miten hauskaa että on löytynyt instagramista samanhenkinen äiti-ihminen jolla samanikäisiä lapsia ja mikä parasta, hän tietää kaikki parhaat retkimestat meidän mummulahuudeilta! Totisesti toivon että mennään toistekin retkelle, kohteita ainakin riittää.