Sivut

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Suuri Snadi -messut

Käytiin tänään pojan kanssa Suuri Snadi -pienoismallimessuilla katsomassa pienoisrautateitä vaikka oltiin etukäteen ehdottomasti oltu sitä mieltä että ei mennä kun pienellä lapsella tulee vain kamala kiukku siitä kun esineisiin ei saa koskea.  Päätettiin sitten kuitenkin lähteä säätä uhmaten liikkelle vaikka lapsella oli jo valmiiksi vähän hermoraunio viikonloppu takana (on ollut flunssaa ja sitten teloi jalkansa). Niin hirveä kriisi tuli jo siitä kun piti vaatteita pukea päälle että ei yksinkertaisesti voitu mitään sille että poika tasan lähti yöpaita päällä messuille. Mutta siinäpä realismia sitten kerrakseen.


Hoettiin koko matka että mennään katsoon pieniä junia joita ei missään tapauksessa saa pidellä ja kyllä se oppi ihan hyvin meni perille vaikka kiukuitta ei selvittykään. Heti ovella totesi itsekin että katsellaan, ei saa pidellä. Kamalasti silti harmitti kun ei saanut koskea mutta piti silti näppinsä erossa vaikka tiukkaa teki.



Ollaan nähty samat radat jo aiemmin jossain tapahtumassa joten onhan nämä messut vähän sellaisia ettei aikuisena ehkä jaksa montaa kertaa samoja ratoja ihmetellä. Kuitenkin suuri osa ihan ehkä ymmärrettävästi on niin korkealla ettei lapset niitä näe joten vähän pistää miettimään että kenen etua tässä nyt sitten on ajateltu. Mutta joo, lasta suututti olla sylissä mutta lattialta ei nähnyt mitään. Paitsi ne kaksi rataa jotka oli sijoitettu maahan ja toinen niistä lapsille suunnattukin Tuomas Vetureineen ja Muumitaloineen. Meidän poikaa kuitenkin kiinnosti eniten näköisjunat ihan tutuista VR:n Inter-citystä, pikajunasta, flirtistä ja lättähatusta.







Vaikka siis kiukutteluakin oli (ja kulahtanut yöpaita päällä) niin silti jälkikäteen hyvä mieli että mentiin koska tosiaan ne VR-junat oli niin kiinnostavat lapsen mielestä ja hienoa itsehillinnän harjoitteluahan se oli ja hienosti pärjäsi. Katseltiin vaan ei koskettu. Lapsi sai palkkioksi uuden junakirjan, siinä on autojunankin kuva!

Niin ja oli ihana taas nähdä muitakin pieniä lapsia jotka puhuvat sujuvasti flirtistä ja Sm4:stä jne pelkän lähijunanimityksen sijaan ;)

torstai 16. lokakuuta 2014

Uusi saumuri, oh boy oh boy!

Mulla on ollut saumuri minkä isä on pelastanut mulle jonkun kaatopaikkakuormasta. Se on sellainen vanha kunnon rautamasiina, 3-lankainen tosin, ja se toimi aluksi tosi hyvin. Sitten sille tapahtui jotain, olen käyttänyt sitä korjaamolla ja siihen on vaihdettu osia mutta jostain syystä se nyt vaan tekee ihan paskaa saumaa joka purkautuu todella herkästi ja ratkee ja repeilee eli käytännössä olen joutunut ompeleen ihan joka sauman ompelukoneella vielä päältä jotta se pitäisi (ja saumurilla sitten vaan sen vuoksi että sauma on hyvän näköinen). Ja sehän ei tietenkään trikoon kanssa oikein toimi. Olen haaveillut ikuisuuden uudesta saumurista ja ajattelin vuosi sitten että kun tammikuussa palaan hoitovapaalta töihin, niin säästän rahat uuteen saumuriin. Olin aivan vakuuttunut että kun palkka alkaa taas tuleen, vaikkakin 75 % siitä osittaisen hoitovapaani vuoksi, saan saumurirahat kasaan muutamassa kuukaudessa. Yeah right! Olen nyt ollut 10 kuukautta töissä ja voin kertoa että sentin hyörylää ei ole säästöön jäänyt. 75 % mun palkasta on todellakin eri asia kuin 100 %. Jossain vaiheessa jo ajattelinkin että sitten ensi tammikuussa kun alan tekeen täyttä työviikkoa, niin sitten tulee taas rahaa ovista ja ikkunoista (hah!) ja saan varmasti säästettyä saumurirahat kasaan kevään aikana.

Ainahan sitä voi haaveilla.

Sitten tuli Stockmannin Hullut päivät. En ollut edes selannut koko kuvastoa enkä liiemmin ajatellut meneväni paikan päälle mutta jostain se tuli puheeksi ja tylsyyspäissäni pläräilin vihon läpi. Siinä se oli. Saumuri 199 e. Palkkapäivä viikon päästä ja tilillä vielä jostain käsittämättömästä syystä rahaa. Niin tai siis oli. Sillä nyt on uusi saumuri. KAHDELLA SADALLA!!!


Siis aivan lelun tuntuinen muovirimpulahan tuo on siihen 70-80-lukulaiseen Berniinaan verrattuna enkä usko että tämä mikään loppuikäinen kumppani olisikaan mutta se toimii!!! Mitään ylimääräistä, kuten roskakippoa tai pölyhuppua tämän mukana ei tullut mutta en minä tarvitsekaan, ne voi ottaa vanhasta saumurista. Ja vanhaan verrattuna tässä on myös se hyvä puoli (siis sen lisäksi että tämä ainakin nopean testauksen perusteella TOIMII) että  nyt on myös ohjekirja ja siis voin tehdä halutessani myös muuta kuin sitä perustikkiä.

Tämä seuraava kuva siltä varalta että jos/kun säädöt menevät joskus sekaisin, voin luntata täältä mitkä ne tehdasasetukset olivat ;)


Nyt siis ei tarvitse enää raahata valmiiksi leikattuja trikoopalasia mummulaan jotta ompelisi ne äidin saumurilla eikä vaihtoehtoisesti ommella kotona siten että joutuu tekeen joka sauman kahdella eri koneella vaan voin iloisesti hurutella menemään tällä. Ihanaa!


Seuraavat palkat menevätkin sitten varmaan kangaskauppoihin...

tiistai 14. lokakuuta 2014

Uudet käyntikortit

Edustustilaisuuksia ja kässämessuja tulossa, blogissa uusi ulkoasu johon vanhat käyntikortit ei enää mätsää. Mikä ihana tekosyy tilata uusia! Nämä tilattu myös Moolta kuten ne vanhatkin.



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

lauantai 11. lokakuuta 2014

Vähän sinne päin -kalalapaset

Edellisestä yrityksestäni tehdä kalalapaset, tuli vain yksi kultakalasorminukke. Sittemmin kun neuloin ikuisuusprojektiksi nimeämiäni broken seed stitch -sukkia (joista muuten toinen on jo valmis joten ei ihan niin ikuisuusprojekti kuitenkaan), niin tyypit kysyivät että miksi en tekisi kalalapasia broken seed stitchillä kun se näyttää vähänä kalan suomuilta. Totta, niin näyttääkin! Tein kolme kertaa pyrstön mallisen varren lapasiin (kuten silläkin kertaa jolloin tuli sorminukke) mutta aina se vaan oli liian kireä. Ei siis minun käsialallani tule toimiin. Niinpä kalat jäivät ilman pyrstöjä. Ja silmätkin on aika kauheet ja jotenkin irralliset eikä peukalo näytä tippaakaan evältä. Näitä ei varmaan kukaan hahmottaisi kalaksi ellei tietäisi. Mutta siinä ne nyt kuitenkin on ja lapsilla tunnetusti on hyvä mielikuvitus. Nämä siis tosiaan neuloin pojalleni joka on vähän hurahtanut kaloihin.






Lanka: Lang Merino+, saatu Eiran langoilta
Puikot: 4 mm

tiistai 7. lokakuuta 2014

Syksyn lapsi

Ehkä blogin lukijoissakin on joku joka muistaa 15 vuoden takaa otsikon mukaisen nimityksen, "taitelijanimeni" ;)  Kyllä, nyt kun mulla on lapsi sen sijaan että kutsuisin itseäni lapseksi, ei ollut vaikea keksiä nimeä neuleohjeelle joka on suunnattu lapsille ja ilmestyy Eiran lankojen tämän syksyn lehdessä. Se on Syksyn lapsi.


Lähdin aika turvallisesti liikkeelle Debbie Blissin Baby Cashmerino -langalla jota olen neulonut ennenkin. Tein kaulurin koska viime talvena jäbälle kauluria neuloessani en löytänyt oikein mitään kivaa ohjetta. Ajattelin kuitenkin että koska tasokirjoneule ei ole kaikkien kuppi teetä, niin tekisin jotain simppelimpää. Niinpä syntyi ajatus pintaneuleesta. Tästä tuli oikein kiva, tosin nyt jälkikäteen voisin ehkä lisätä virkatun reunan!




Lehti on tosiaan nyt ulkona ja saatavilla ilmaiseksi Eiran lankojen jälleenmyyjiltä. Lehti on bloginumero eli kaikki ohjeet on tällä kertaa bloggaajilta. Mukana ovat minun lisäkseni Auringonkerääjä, Kardemumman talo, Marittan, Pehmeitä paketteja, Piipadoo, Viimeinen silmukka ja Villaviidakko.


Huh huh, olihan tämä kyllä melkoinen kunnia!!!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Käsiä ja ysäriä

Juhlittiin lauantaina vähän myöhässä viikko sitten ollutta 6-vuotishääpäiväämme menemällä katsoon Stratovariuksen Visions -keikka Tavastialle. Eli vähän erilaiset ysäribileet! En ole koskaan varsinaisesti fanittanut kyseistä bändiä mutta onhan se aivan mielettömän nostalgista sillä kyllä sitä levyä tuli kuitenkin paljon kuunneltua silloin 90-luvun lopulla. Minusta on aivan huisin hienoa että bändit innostuvat tällaisiin nostalgiakeikkoihin. Soittaa nyt koko 17 vuotta vanha levy läpi. Ja siis keikka oli tosiaan loppuunmyyty!

Omalla kohdallani tosin tunnelma latistui siinä vaiheessa kun alkoivat soittaan uudempia biisejä Visionsin jälkeen. Ei mua ne kiinnosta, ei pätkääkään. Mutta keskityin sitten kuvaan käsiä. Jotain todella kiehtovaa noissa on.







Vaikka olinkin vahvasti ysärihumppateini niin juuri tuossa vuosituhannen vaihteessa vaihdoin asenteellisempaan musiikkiin. Mutta kyllä tuo Black Diamond -biisi silti menee aivan samaan kategoriaan jonkun Barbie Girlin kanssa :D :D :D Ihanan kamalaa, kamalan ihanaa!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Koskaan ei ole liian aikaista

Eka joululehti ostettu tälle kaudelle!









Joululehdet, salainen paheeni. 

lauantai 4. lokakuuta 2014

Mummolan tuntu

Mulla kesti hetken aikaa ymmärtää että jos Verson puodista jotain kivaa kangasta mielii, on pakko seurata Facebookista millä kellonlyömällä uudet kankaat tulevat myyntiin ja toimi HETI! Mä olin niin helkkarin kateellinen kun näin Karkelot-blogissa tästä ommeltuja asioita etten meinannut kestää millään! Nyt kun kankaan hankintamenetelmä on sisäistetty, on mullakin tosiaan ihanaa Mummolan tuntu -trikoota. Tai siis oli. Nyt mulla on Mummolan tuntu -mekko (jossa on ihan liian iso huppu jonka vuoritin mustalla trikoolla).

(Moottorisahan käynnistys -asento ei tarkoituksellista, yritin vaan saada tuon saamarin kaukolaukaisimen, jossa ilmeisesti vähän huonot patterit, toimimaan)


Ihan kamalasti leventää hartioita tämä vaakaraita ja raglan-hihat mutta tiedänpähän jatkossa välttää. VAIKKA tietenkin jos ihminen on itsensä tähän kuntoon päästänyt, ei voi kauheesti valittaa että olisi jonkun vaatteen tai kuosin vika jos näyttää levurilta. Mutta joo, se siitä.


Käytin jonkin hupparin kaavaa yläosaan ja sit vaan leikkasin siihen levenevän pitkän helman ja jätin hihat lyhyiksi (koska pitkähihaiset on niin kamalan kuumia aina). Helmassa on kuminauha sillä tykkään pussihameista niin miksei -mekoistakin.




Harmi että kangasta ei jäänyt yhtään, muuten olisi voinut ommella tästä topin jonka helmaan tekisi hapsut kalalangasta, kuin räsymatoissakin :D (No siis ei oikeesti!)

---

Mekon hinnasta: kangas postikuluineen 56,7 €. Resori ja hupun vuoritrikoo olivat valmiiksi materiaalivarastossani.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Pehmeä kuin Lambi

Kaupallinen yhteistyö // Lambi

Lambi haastoi minut pohtimaan pehmoisia blogissani, lapsuusmuistojen merkeissä, sillä pehmeys on ollut Lambin juttu jo melkein viidenkymmenen vuoden ajan ja nyt on tullut markkinoille uusi ENTISTÄ PEHMEÄMPI Lambi. Lähdin tietenkin innolla haasteeseen mukaan sillä voin nyt hyvällä syyllä esitellä oman mummuni ompeleman nallen minkä olen saanut joululahjaksi lapsena. Olen ennenkin kertonut äitini ja mummuni ompelemista jutuista lapsuudestani ja toivonut että joku omatekemäni muodustuisi omalle lapselleni yhtä rakkaaksi. Noh, vielä en ole tavoitteeseen päässyt (siis edes yrittänyt) mutta ehkä vielä joku päivä ompelen jotain mistä tulee hitti!

Minun isosisko sai samana jouluna samanlaisen nallen mutta väritykset näissä menivät eripäin enkä kyllä jälkikäteen edes osaisi sanoa kumpi oli kumman. Tässä siis kuva nalleista aivan tuoreeltaan, niiden avulla pystyttiin vetään kahdestaan piirileikkiä kun nuorin sisko oli vielä liian pieni ja pikkuveljestä ei ollut tietoakaan.


Penkoessani lapsuuden valokuvia, törmäsin samoihin nalleihin esimerkiksi pikkuhousut päässä (korvat tulivat lahkeista) ja muutenkin puettuina milloin minkäkin kuvan taustalla. Mahtavat pehmot kyllä, isot ja litteät eli niiden kanssa pystyi köllötteleen sen lisäksi että olivat oivia seuralaisia piirileikissä.


Eikä nallea tarvinnut sen kummemmin etsiä nyt melkein 30 vuotta myöhemminkään, siellä se istui paraatipaikalla huoneessani lapsuudenkodissa. 

Mikä oli sinun rakkain pehmolelusi lapsuudessasi? Onko joku tietty pehmo omille lapsillesi ylitse muiden? Julkaise aiheeseen liittyvä kuva Instagramissa, blogissasi tai Lambin Facebookissa lokakuun 2014 aikana hashtagilla #pehmeäkuinlambi niin voit voittaa pehmoisen Joutsen untuvapeiton tai Lambituotepaketin. (Säännöt täällä)


Lambista sen verran että valtaosa Suomessa myytävistä Lambi-tuotteista on valmistettu Suomessa, Mäntän tehtaalla. Vaikka itse en olekaan vessapaperialalla töissä, haluan silti korostaa kotimaisuutta tässäkin asiassa. Omassa työpaikassani on viime aikoina ahdistuttu toden teolla YT-neuvottelujen varjossa ja vaikka oma persustani onkin tällä kierroksella turvattu, kyllä silti niin taas pistää vihaksi kaikki jotka eivät kotimaista työtä päivittäiskauppatavaroita valkatessaan suosi, mur!

Tämän loppupaasaamisen jälkeen onkin hyvä heittää vielä pehmoleluhaastetta eteenpäin. Nyt lukijat mukaan ja erityisesti haluan haastaa Barbamama-blogin Veeran sillä hänen kuvissaan vilahtaa usein ihania pehmoleluja ja olen vakuuttunut että ainakin jollain niistä täytyy olla jokin kiva tarina kerrottavaan!

Eli pehmoa omasta lapsuudesta tai lapsesi lapsuudesta, hashtagilla #pehmeäkuinlambi, antakaa palaa!