Sivut

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

#karkkineule

Pirkka, Novita ja Fazer järkkäsivät Karkkineulekilpailun ja aihehan kolahti muhun ihan täysillä. Siis kilpailu tai ei mutta hei, neuloa voi muutakin kuin kettukarkkeja tai Marianneraitaa vaikka toki itsekin ängin myös niitä mukaan. Siinä se on, karkkihuivi ja pisteenä iin päällä vihreä kuula -tupsut. Nopeasti sai neulottua kun samalla fiilisteli että mitä karkkia sitä seuraavaksi neuloisi. Niin huom, NEULOISI, ei söisi!!! Ja kuten näette, mulla riitti itsekuri olla ostamatta karkkeja kuvausrekvisiitaksi! (Tai sitten olen mussuttanut erinäisistä syistä viime aikoina vain Cloettaa...) Vähän turhan lyhyt se ehkä on mutta olen sellainen hikikaula etten noin paksua pystyisi moneen kertaan ympärilleni kietoon ja luotan siihen että se venyy käytössä.

Langat Novita 7 veljestä, puikot 4 mm. Neulottu pyörönä.





Huivista löytyy siis green ballsien lisäksi punaista ja sinistä Mariannea, salmiakkia, Suffelia, Pätkistä,  Da Capoa, huono yritys Kismettiä, Fazerin sinistä, "kettukarkkeja", vaaleanpunainen raita joka kuvastaa Geishaa, Avec-pastilleja, Omareita ja sitä ylihyvää suklaata jonka päällä on kerros valkosuklaata. Löytyykö kaikki? Jeij!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Koittakaa viihtyä, tämä ei ole stadi

Kun purkauduttiin bussista rinkan ja rattaiden kanssa Kotkan linja-autoasemalla, tuli joku paikallinen ukkeli jutuille ja kun small talkit oli saatu päätökseen ja käynyt ilmi että bussimme tuli Helsingistä, huikkasi hän meidän lähtiessä jatkaan matkaa että "koittakaa viihtyä, tämä ei ole stadi". Nauratti sillä todellakin aiottiin viihtyä! Kaksi päivää Kotkassa ei riittänyt mihinkään, vielä olisi kolmannellekin päivälle ollut ohjelmaa mutta viikonloppu on harmillisen lyhyt. Viime päivinä jo postasinkin Maretariumista ja Päätepysäkki -ravintolavaunusta, tässä olisi nyt kuvatykitys siitä kaikesta muusta: Possomunkit, Sapokan vesipuisto, Veistospromenadi, Sibeliuksen puiston leikkialue (bussi!!!), Katariinan polku ja meripuisto, yksi pippelin näköinen sisäänkäynti ja Merikeskus Vellamon ympäristö (sisälle ei ehditty). Vuosia harkittu aivan ihana viikonloppureissu, tuntuu kuin olisi ulkomailla käynyt!




























Kesäretket on ihania mutta niin on syksyretketkin! Eikä talvi- ja kevätretkissäkään mitään vikaa ole ;)

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Ravintolavaunu päätepysäkki

Kotkassa käytiin tsekkaamassa vanhaan junavaunuun (paikalla myös höyryveturi) tehty kahvila-ravintola joka tosin oli sulkenut ovensa tältä kesältä ja palveli enää vain yksityistilaisuuksissa "talviaikaan". Ehkä ihan hyvä että oli sulkenut ovensa sillä se näytti olevan lähinnä kaljapaikka joten oli kivempi pyöriä 2-vuotiaan junafanin kanssa paikalla kun siellä ei ollut terassin täydeltä humalaisia. (Mutta voi hitsit, pitänee koittaa joskus tehdä reissu Kotkaan siten että pääsisi tuonne yksille tai kaksille tai aika monellekin, oisko idyllisempää paikkaa vetästä siideri jäillä, tuskin?)









Ja nyt huolestuneille tiedoksi että kuvat joissa lapsi hengaa korkealla, on siinä mielessä lavastettuja että lapsesta pidettiin koko ajan kiinni hänen kiipeillessään paitsi sen sekunnin murto-osan jolloin räpsästiin kuva, jos lapsi olisi siinä hetkessä pudonnut, hänet olisi saatu kiinni sillä kädet olivat valmiina ojossa heti siinä mihin kamera ei enää yltänyt. Ärsyttää kirjoittaa aina tällaisia "huolestuneille tiedoksi" -osioita mutta jos en kirjottaisi, saisin välittömästi kommentteja aiheesta joten koittakaa ymmärtää.



Koska paikka oli suljettu, nautimme sitten omat juomat paistatellen mitä kesäisintä syyskuun päivää. Ah, kyllä me aina jostain jotain juna-aiheista keksitään! :D 


Pojan junakuvioinen Marimekon paita on kirppislöytö ajalta jolloin junat ei vielä olleet niin kova juttu. Nyt se on jopa sopivan kokoinen jo.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Kotka Maretarium

Lähdin syksyretkelle Kotkaan jäbän ja mun siskon kanssa fiilisteleen kun tehtiin syksyretki Kotkaan myös joskus öö...7 vuotta sitten. Lapsi haluttiin viedä ehdottomasti Maretariumiin kun hän on osoittanut kiinnostusta kaloja kohtaan, toisin kuin alkuvuodesta Sea Lifessa missä tyyppi vaan juoksi mahdollisimman nopeasti sisääntulosta ulosmenoon. 



Itse asiassa jostain syystä itsekin pidän Maretariumin ruskeista kaloista likaisen vihreässä vedessä enemmän kuin Sea Lifen trooppisista fisuista. Yllättäen nämä suomalaiset kalat vaan tuntuvat kotoisammalta. Itämeriallas oli yhtä vaikuttava kuin aina ennenkin ja kaloja katseltiin pitkään ja hartaasti. Ihana fiilis kun lapsi oli oikeasti ja aidosti kiinnostunut. 











Yksi pieni hasardi kävi kun lapsi karkasi luontokoulu-opetustilaan ja sulki oven perässään. Ja se ovi meni tietenkin lukkoon. Oltiin ainoita asiakkaita. Kipitin sitten hakeen henkilökuntaa hätiin, siellä luokassa kun kuitenkin oli tyyliin käärmeitä ja sammakoita ei-niin-kovin-järeästi-suljettujen pömpeleiden sisässä. En tiedä oliko ovi vain todella hyvin äänieristetty vai eikö lapsi oikeasti ehtinyt meneen paniikkiin, ovenkahvaa kovasti rämpytti mutta ihan rauhallinen oli kuitenkin kun viimein saatiin oven avaaja paikalle. Tsiisus, miten voidaan jättää ovia noin?


Mukaan ostettiin pehmohauki ja suklaasilakoita ja kaikki oli oikein tyytyväisiä (lukkoon menneestä ovesta huolimatta).