Sivut

lauantai 28. helmikuuta 2015

2 / 2015

Helmikuu 2015 - huonoin kässäkuukausi koko blogin historian aikana. Taisin ommella yhden verhon!  Syy on se perinteinen mikä yleensä on homman nimenä kun kässäblogi hiljenee. Koko kuukausi on mennyt nukkuen, sohvan pohjalla peiton alla, mieluiten kahden. Kaiken energian yrittänyt kohdistaa siihen että pystyn tekeen 8 tuntia töitä, viisi kertaa viikossa. Huhujen mukaan en ole siitäkään erityisen hyvin suoriutunut mikä tietenkin upottaa minua syvemmälle vitutuksen suohon. Koomailun ohella ollaan kuitenkin ehditty käymään ihailemassa lapsen kanssa paloautoja kahteen kertaan, sairastettu koko perheen voimin vatsauti, noh, ainakin kertaalleen, vielä ehtii tuleen toinen kierros jos on tullakseen (vaara on olemassa!) ennen kuin kuukausi vaihtuu. Pidettiin talviloma jonka aikana matkustettiin Ouluun ja mummulaan. Niin joo, ja ostettiin uusi pyykkikone.

Kässättömyys on tietenkin tullut luonnostaan väsyn ja jatkuvan huonon olon ja yleisvitutuksen myötä mutta kyseessä on osittain myös tietoinen valinta. Viimeksi vastaavanlaisessa tilanteessa neuloin lapaset, jotka nähdessään, saatika käyttäessä, yhä, aina, ja edelleen, tunnen luissa ja ytimissä asti sen kokonaisvaltaisen kuvotuksen mitä tunsin niitä neuloessani vaikka lapaset itsessään on ihan sikahienot. En vaan pysty käyttään niitä. Siksi en neulo nytkään (paitsi valmiiksi raidoitetusta langasta sukkia mutta nekin voi sitten lahjoittaa hyväntekeväisyyteen jos ja kun ei halua itse käyttää). Palataan asiaan myöhemmin!


Ommeltu:

torstai 12. helmikuuta 2015

Pasilan vanha ratapiha taas kerran

Lapsi osaa jo itse pyytää, kun matkustetaan Pasilan ohitse junalla Helsinkiin, että mennään katsoon ratapihaa, mennään katsoon kääntöpöytää ja lättähattua. No, muutama viikko sitten mentiin kun oli muutenkin asiaa jäädä pois Pasilassa. Tosi ihanaa että tällainen paikka on olemassa, pitääkin tehdä ihan eväsretki kunhan lumet sulaa. Joulupukki toi oman veturitallin kääntöpöytineen ja lättähattujunan niin kyllähän sitä nyt kelpaa. Ja minä ja mieheni liityttiin rautatiehistoriallisen seuran jäseniksi!








Kesällä päästään taas toivottavasti lättähattuajelulle! :)

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kevätverho

Ostin heräteostoksena Ikeasta kangasta kun alle 6 euron metrihinta semmoisen hyvin kyllä sallii. Ompelin verhon olohuoneeseen ja nyt on niin kevätfiilis että! Aurinko paistaa, linnut laulaa ja uusi, vaalea verho ikkunassa.



Puikoilla on kevätvärejä myös ja Metsolasta tilasin pojalle ihanan kesäpaidan! Josko tästä pikkuhiljaa jaksaisi herätä talviunilta.



lauantai 7. helmikuuta 2015

pii paa pii paa

Meidän piti tänä viikonloppuna käydä katsomassa uusi Late Lammas -elokuva mutta huomattiinkin aamulla että se on K7 eli se siitä sitten. Onneksi melko sattumalta löytyi vielä parempaa puuhaa kun mies huomasi että Espoon Tapiolassa on talvirieha jossa on mm hälytysajoneuvoja joihin pääsee tutustumaan (ja pelastuskoiria joita sai silitellä). Paloautot on jo pidempään olleet kova juttu joten ei kun Tapiolaan!








Ihan huikeeta!

perjantai 30. tammikuuta 2015

1 / 2015

Tuntuu aivan uskomattomalta että alkukuusta oltiin vielä pitkillä jouluvapailla mummulassa. Nyt kun siis tosiaan tuntuu että on ikuisuus siitä kun siellä on käynyt vaikka ei siitä ole kuin reilut kolme viikkoa. Sittemmin olin melkein kaksi viikkoa sairaslomalla käden kiertäjäkalvosintulehduksen vuoksi ja olen ollut aika paljon neulomatta. Monet tammikuussa esitellyt jutut onkin neulottu tuolloin alkukuusta porukoilla ollessa. Ompelukone ja saumuri lauloivat sen sijaan kiitettävästi, osa tuotoksista on vielä esittelemättäkin. Viikonloppuisin ollaan koko perheen voimin käyty niin eläinmuseossa, Sealifessa kuin akvaarionäyttelyssäkin. Tammikuussa  myös kävin katsomassa  lukiomusikaalin, hommaamansa viimein passin vanhaksi menneen tilalle ja luin pitkästä aikaa kirjoja.


Neulottu:

Ommeltu:

maanantai 26. tammikuuta 2015

Raitaa

Lanka: Drops Karisma
Puikot: 3,5 mm

Tein tämän pipon sillä ajatuksella että pidän sen itse. Mutta jotenkin siitä tuli vähän liian synkkä, miesmäinen, joten menikin miehelle. Tein samaa sarjaa lapasetkin. Pipo olisi saanut olla pidempi ja lapasten peukaloraidoitus olisi saanut alkaa jo kiilasta. Lisäksi jostain syystä peukalot on inauksen väärässä kohdassa vaikka ihan peruslapasohjeella teinkin. Tulipas taas valitettua. Mutta kaikesta huolimatta tosi kivathan nämä todellakin on! Voisin kyllä tehdä itselleni samanlaisen pipon mutta vähän raikkaammilla väreillä!



sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Akvaarionäyttelyssä

Ei, tämä ei ole muuttunut kalablogiksi. Mutta tässä nyt kuitenkin kalajuttu taas. Kävimme nimittäin tänään viimeistä päivää Kaapelitehtaalla olevassa Helsingin akvaarioseuran järjestämässä akvaarionäyttelyssä. Tapahtuma oli kivempi (ja tunnelmallisempi ja visuaalisempi) kuin oletin ja metrin pituisetkin ylettyivät katselemaan jonkin verran ilman nostelua. Hyvä siis että tuli käytyä!







lauantai 24. tammikuuta 2015

Kesähaalari

Näin kuvan Kaavailua -blogissa jossa oli osallistuttu johonkin kierrätyshaasteeseen ompelemalla lapselle haalari farkuista. Ja itse asiassa tällainen vuoritettu kierrätysfarkkuhaalari on ommeltu viime vuonna myös Karkelokukka-blogissa. Olihan se varmaa että farkkuhaalarikateus siitä iski ja nyt on meidänkin pojalle oma!

Tässä on raglanhihat ja vino vetoketju koska en löytänyt kaavaa jossa vetoketju olisi suoraan. Jälkikäteen ajatellen olisin tottakai osannut muokata kaavan sellaiseksi mutta nyt on näin ja vetskari menee tuonne toiseen lahkeeseen. Onhan se tietty helpompi pukea kun aukeaa noin alas verrattuna siihen että vetskari olisi vain kaulasta haaraan.


Itse en halunnut haalaria vuorittaa lopulta edes trikoolla (toisin kuin vuosi sitten ompelemani farkkutakki joka vuorin vuoksi osottautui hankalan kuumaksi ja käyttöaika jäi siksi kovin lyhyeksi, onneksi se taitaa mahtua vielä). Joten tämä on ihan vain farkkua, sellainen lämpöisten ilmojen kuorihaalari kun ei jaksa erikseen vaihtaa ulos mennessä ulkoiluhousuja. Just näppärä hiekkalaatikolle ja päiväkotiin lämpöisinä kevätpäivinä. Ja vähän viileämpänä päivänä voihan tuonne pukea vaikka villahaalarin alle. Vesipilareita tässä on pyöreät nolla joten vain kuivan kelin haalariksi sopeutuu. Tuhosin tähän kahdet omat farkut ja kahdet jäbän farkut.



Sovituskuvia sitten keväällä.

tiistai 20. tammikuuta 2015

On mullakin yksi uudenvuodenlupaus.

(Jouduin googlettamaan että kirjoitetataanko tuo koko roska oikeasti yhteen mutta näemmä joo.)

Kun meille syntyi lapsi, toivoi äitini joululahjaksi kuvakirjan hänestä. Se onkin mitä mainioin toive sillä perinne on tietenkin jatkunut ja siinä on saanut samalla itsekin teetettyä ne kuvat kirjoiksi koska tiedättehän miten helposti semmoset asiat jää tekemättä jos ei noh, tule tehtyä.

Yli satasivuisten kuvakirjojen kokoaminen on kyllä helvetin työlästä ja vielä jonkin voimakkaamman kirosanan edestä kallista lystiä. Vaivalloisuuden vuoksi olenkin päättänyt että teetän mummulaan tasan samat kirjat kuin itsellemmekin vaikka varmasti pienempikin kooste vuodesta riittäisi. Onhan siinä sekin ajatus takana että ovat kuin varmuuskopioita. Jos jostain syystä meidän kone ja varmuuskopioinnit pettää ja fyysisetkin kuvakirjat tuhoutuvat, on siellä vielä kopiot. Yrittäkääpä tuhota lapseni lapsuuskuvat, ei ole helppo nakki!!!

Niin, takaisin siihen valtavaan duuniin mitä kirjan koostaminen teettää. Tänä vuonna lupaan ja vannon että jaan projektin osiin. Vähintään kahteen osaan eli kesällä viimeistään koostaisin valmiiksi alkuvuoden kuvat, mieluiten vielä lyhyempiin jaksoihin sillä ne tekeleet kyllä säilyvät tuolla kuvakirjaohjelmassa luonnoksina (ifoloria käytän). Sitten ei tarvisi valvoa useita öitä just vähän ennen deadlinea (eli milloin viimeistään tilata jotta ehtivät jouluksi) vaan voisi lungisti vaan viedä ostoskoriin valmiit kirjat. 


Ensimmäisen vuoden kirja oli vielä aika ohut. Siihen on kolmekin syytä. Ensinnäkin, lapsi syntyi huhtikuussa ja kirjat loppuu aina joulukuun puolen välin tienoille joten siinä on vähemmän kuukausia kuin seuraavissa vuosissa. Toiseksi, vauvasta on paljon vähemmän kuvia kuin taaperosta. Kun ei ne vauvat samalla lailla tee mitään hassua, kunhan möllöttää milloin missäkin vähän eri vaatteet päällä. Kolmanneksi, ensimmäisenä vuotena laitoin osan kuvista aika pieninä. 

Vuosikirjat 2013 ja 2014 ovatkin sitten jo kaksiosaisia koska kuvia on niin paljon etteivät vain yksinkertaisesti mahdu yhteen. Minä kun lakkasin säästelemästä kuvien koossa, ja halusin mukaan kaikkia randomeita kännykkäräpsyjäkin sillä en halunnut kirjaa jossa on vain ne parhaat kuvat, halusin aivan megalomaanisen pläjäyksen arkea, ajankuvaa, kaikki ne hassut jutut mitä ei myöhemmin muistaisi ilman kuvaa ja muutenkin, noh, kaikki! Skannasin jopa päiväkodin ryhmäkuvan mukaan jos originaalille sattuu jotain! Ja käytin myös jäbän syksyisiä Mainio Clothingin mallikeikkakuvia jopa kansikuvaksi asti.






Nyt näiden 2014-kirjojen myötä lapsi on itsekin innostunut kuvakirjoista, niitä selataan joka päivä ja hän jaksaa oikeasti keskittyä ja kuunteleen kun käydään nuo molemmat osat läpi kuva kuvalta ja selitän ja muistellaan että mitä on tehty. Onhan niitä kuvia koneeltakin katsottu mutta noiden kirjojen kanssa on paljon kivempi hengata sylikkäin sohvan nurkassa ja selailla. Olen niin onnellinen että nämä kuvakirjat eivät ole jääneet tekemättä vaikka niistä kova homma on ollutkin. Hirmu määrä kuvia kyllä ajalta ennen lasta on vielä koostamatta kirjoiksi mutta pidän nämä lapsuuskuvat silti prioriteetti ykkösenä.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Johanna K. Design aikuisten villavaatteet

Minä, kuten todella moni muukin, ihastuin ikihyviksi Johanna K. Designin villavaatteisiin marraskuussa Tampereen kässämessuilla. Itsekin ostin heti kättelyssä kahdet housut jäbälle (syksy- ja kevätvärein) ja sain kuulla että aikuisten kokoisia villahousuja on kyselty niin paljon että niitä on tulossa myös! Nyt huomasin että niitä on ja kysyinkin heti lupaa jakaa kuvia ja villahousujen ilosanomaa. Ja on siis aikuisten paitoja myös vaikka koko ajan nimenomaan housuista tässä intoilenkin.

Vaatteet ovat 100 % villaa ja vaikka villa niin sanotusti puhdistaa itse itseään eikä välttämättä kaipaisi kuin tuuletusta, minä olen kuitenkin ihan rehellisesti pessyt pojan villapöksyjä villapesuaineella, villapesuohjelmalla monen monta kertaa eivätkä ne ole menneet miksikään!







Ihan meikäläisen kokoa näistä ei ole vakiona saatavilla mutta koska vaatteet tehdään kankaasta lähtien itse Suomessa, on kuulemma mahdollista saada pöksyt vähän eri mitoituksellakin. Livenä näitä pääsee ainakin Helsingin, Jyväskylän ja Turun kädentaitomessuilla tässä kevään aikana hypisteleen.