Sivut

torstai 23. lokakuuta 2014

Lättähattu

Jo ennen lapsen junainnostusta olin pitänyt lättähattuja aivan hirmu sympaattisina junina (tai no, kiskobusseina) ja kun pojan junainnostuksen myötä viimein alettiin harrastaan museojunajuttujakin, nousi lättähattu hänenkin suosikikseen niistä. Syntyi ajatus että voisi yrittää tuunata Brion junasta lättähatun mutta aina se jäi ajatusasteelle, kun olisi pitänyt hommata maalit ja kaikki enkä usko että ainakaan itsestäni noin pieneen nyhertämiseen edes olisi. Sitten älysin että voinhan minä ulkoistaa! Muistin blogikollegan, Madam B.C:n joka kustomoi kenkiä ja kysyin että haluaisikohan hän kustomoida lelujunan, hänellä kun on tarvittavat taidot ja välineet olemassa. Ja hän suostui ja niinpä teimme kaupat. Joulupukki tuo lapselle ikioman Lättähattujunan!









Miten maltan oottaa jouluun??? Veikkaan että tästä tulee melkoinen kilpailija tuolle nykyiselle lempijunalle joka sekin kielii siitä että aidon näköiset ovat parhaita. Tosin ollaan kyllä hommattu aika kova toinenkin juna-aiheinen joululahja. Kai ainutta lastaan vähän voi lelliä...


Kiitos vielä Madam B.C.! Tästä kiskobussista tuli aivan mahtava! 

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Keskiviikkoretki Seurasaareen

Keskiviikko. Hoitovapaapäivä. Aamulla ei ollut vielä mitään suunnitelmia joten "paniikissa" soitin siskolleni että mitä tehdään, minne mennään, pakko suorittaa, hänkin kun oli kotosalla. Ehdotti Seurasaarta ja sinne mentiin! Sehän on paikkana sellainen minne on aina pitänyt mennä mutta koskaan ei ole tullut mentyä. Paitsi yksissä häissä ollaan käyty ja se nostatti vielä enemmän sitä tunnetta että sinne on retki tehtävä. Joskus siihen toteutusasteeseen sitten vaan menee aika monta vuotta.

Kivien heittely mereen muodostui tämänkin reissun teemaksi (kuten taannoisella Kallahtiretkelläkin).






Kiviä kerättiin rattaisiin jemmaan jotta heittelijä pysyisi tyytyväisenä, kaikissa hyvissä heittelykohdissa kun ei kiviä ollut tarjolla. Itse asiassa kivien roudaaminen oli kutakuinkin ainut tehtävä rattailla tällä reissulla, mutta ihan vielä ei uskalla ilmankaan lähteä retkelle.







Eihän tämä mikään Skansen ole mutta ehdottomasti kuitenkin vierailun arvoinen paikka.






Pojan pipo ja lapaset sekä äidin säärystimet, villahousut, lapaset ja huivi itse tehtyjä. Siskon pipo ja sormikkaat hänen itsensä neulomia.

Säärystimet melkein 20 vuoden takaa

Melkein 20 vuoden takaa? Oonko oikesti näin vanha... Mutta kyllä kai sitten. Muistelisin nimittäin neuloneeni nämä säärystimet joskus ala- ja yläasteen vaihteessa. En koulukäsityönä, vaan ihan itse itsekseni kotona. Nämä ovatkin ainoat säärystimeni, en hirveästi moisia käytä joten ei ole tullut tehtyä tai hommattua useampia. Tänään kuitenkin ajattelin että säärystimet olisivat paikallaan ja olivathan ne! Kyllä olisi kylmä tullut ilman niitä. Ja sopihan ne ihan kivasti villashortsien ja Mainion ribbilegginssien kanssa.


Olen käyttänyt näihin aikoinaan vähän kaikenvahvuisia lankoja joten nämä ovat hyvin makkaraiset.


Mutta se, mikä näissä on kaikkein hellyyntävintä, liittyy lankojen päättelyyn. Olen katkaissut langan joka raidan jälkeen (kreisiä!) ja vaikka nykyään en lankojen päättelyä pidäkään mitenkään epämiellyttävänä hommana ja olen ehdottomasti sitä mieltä että neule on silloin kiva kun päättelylankojen muodostama keko on tarpeeksi suuri, niin ilmeisesti aina en ole ollut tätä mieltä.

Toisessa säärystimessä on tunnollisesti päätelty joka ikinen langanpätkä kerroksen päättymiskohtaan ja siihen on muodostunut tiivis ja paksu sauma. Toisen suhteen olen luovuttanut ja LETITTÄNYT langanpäät. Miten ihanan terhimäinen ratkaisu! :D


En luovu näistä koskaan!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Suuri Snadi -messut

Käytiin tänään pojan kanssa Suuri Snadi -pienoismallimessuilla katsomassa pienoisrautateitä vaikka oltiin etukäteen ehdottomasti oltu sitä mieltä että ei mennä kun pienellä lapsella tulee vain kamala kiukku siitä kun esineisiin ei saa koskea.  Päätettiin sitten kuitenkin lähteä säätä uhmaten liikkelle vaikka lapsella oli jo valmiiksi vähän hermoraunio viikonloppu takana (on ollut flunssaa ja sitten teloi jalkansa). Niin hirveä kriisi tuli jo siitä kun piti vaatteita pukea päälle että ei yksinkertaisesti voitu mitään sille että poika tasan lähti yöpaita päällä messuille. Mutta siinäpä realismia sitten kerrakseen.


Hoettiin koko matka että mennään katsoon pieniä junia joita ei missään tapauksessa saa pidellä ja kyllä se oppi ihan hyvin meni perille vaikka kiukuitta ei selvittykään. Heti ovella totesi itsekin että katsellaan, ei saa pidellä. Kamalasti silti harmitti kun ei saanut koskea mutta piti silti näppinsä erossa vaikka tiukkaa teki.



Ollaan nähty samat radat jo aiemmin jossain tapahtumassa joten onhan nämä messut vähän sellaisia ettei aikuisena ehkä jaksa montaa kertaa samoja ratoja ihmetellä. Kuitenkin suuri osa ihan ehkä ymmärrettävästi on niin korkealla ettei lapset niitä näe joten vähän pistää miettimään että kenen etua tässä nyt sitten on ajateltu. Mutta joo, lasta suututti olla sylissä mutta lattialta ei nähnyt mitään. Paitsi ne kaksi rataa jotka oli sijoitettu maahan ja toinen niistä lapsille suunnattukin Tuomas Vetureineen ja Muumitaloineen. Meidän poikaa kuitenkin kiinnosti eniten näköisjunat ihan tutuista VR:n Inter-citystä, pikajunasta, flirtistä ja lättähatusta.







Vaikka siis kiukutteluakin oli (ja kulahtanut yöpaita päällä) niin silti jälkikäteen hyvä mieli että mentiin koska tosiaan ne VR-junat oli niin kiinnostavat lapsen mielestä ja hienoa itsehillinnän harjoitteluahan se oli ja hienosti pärjäsi. Katseltiin vaan ei koskettu. Lapsi sai palkkioksi uuden junakirjan, siinä on autojunankin kuva!

Niin ja oli ihana taas nähdä muitakin pieniä lapsia jotka puhuvat sujuvasti flirtistä ja Sm4:stä jne pelkän lähijunanimityksen sijaan ;)

torstai 16. lokakuuta 2014

Uusi saumuri, oh boy oh boy!

Mulla on ollut saumuri minkä isä on pelastanut mulle jonkun kaatopaikkakuormasta. Se on sellainen vanha kunnon rautamasiina, 3-lankainen tosin, ja se toimi aluksi tosi hyvin. Sitten sille tapahtui jotain, olen käyttänyt sitä korjaamolla ja siihen on vaihdettu osia mutta jostain syystä se nyt vaan tekee ihan paskaa saumaa joka purkautuu todella herkästi ja ratkee ja repeilee eli käytännössä olen joutunut ompeleen ihan joka sauman ompelukoneella vielä päältä jotta se pitäisi (ja saumurilla sitten vaan sen vuoksi että sauma on hyvän näköinen). Ja sehän ei tietenkään trikoon kanssa oikein toimi. Olen haaveillut ikuisuuden uudesta saumurista ja ajattelin vuosi sitten että kun tammikuussa palaan hoitovapaalta töihin, niin säästän rahat uuteen saumuriin. Olin aivan vakuuttunut että kun palkka alkaa taas tuleen, vaikkakin 75 % siitä osittaisen hoitovapaani vuoksi, saan saumurirahat kasaan muutamassa kuukaudessa. Yeah right! Olen nyt ollut 10 kuukautta töissä ja voin kertoa että sentin hyörylää ei ole säästöön jäänyt. 75 % mun palkasta on todellakin eri asia kuin 100 %. Jossain vaiheessa jo ajattelinkin että sitten ensi tammikuussa kun alan tekeen täyttä työviikkoa, niin sitten tulee taas rahaa ovista ja ikkunoista (hah!) ja saan varmasti säästettyä saumurirahat kasaan kevään aikana.

Ainahan sitä voi haaveilla.

Sitten tuli Stockmannin Hullut päivät. En ollut edes selannut koko kuvastoa enkä liiemmin ajatellut meneväni paikan päälle mutta jostain se tuli puheeksi ja tylsyyspäissäni pläräilin vihon läpi. Siinä se oli. Saumuri 199 e. Palkkapäivä viikon päästä ja tilillä vielä jostain käsittämättömästä syystä rahaa. Niin tai siis oli. Sillä nyt on uusi saumuri. KAHDELLA SADALLA!!!


Siis aivan lelun tuntuinen muovirimpulahan tuo on siihen 70-80-lukulaiseen Berniinaan verrattuna enkä usko että tämä mikään loppuikäinen kumppani olisikaan mutta se toimii!!! Mitään ylimääräistä, kuten roskakippoa tai pölyhuppua tämän mukana ei tullut mutta en minä tarvitsekaan, ne voi ottaa vanhasta saumurista. Ja vanhaan verrattuna tässä on myös se hyvä puoli (siis sen lisäksi että tämä ainakin nopean testauksen perusteella TOIMII) että  nyt on myös ohjekirja ja siis voin tehdä halutessani myös muuta kuin sitä perustikkiä.

Tämä seuraava kuva siltä varalta että jos/kun säädöt menevät joskus sekaisin, voin luntata täältä mitkä ne tehdasasetukset olivat ;)


Nyt siis ei tarvitse enää raahata valmiiksi leikattuja trikoopalasia mummulaan jotta ompelisi ne äidin saumurilla eikä vaihtoehtoisesti ommella kotona siten että joutuu tekeen joka sauman kahdella eri koneella vaan voin iloisesti hurutella menemään tällä. Ihanaa!


Seuraavat palkat menevätkin sitten varmaan kangaskauppoihin...

tiistai 14. lokakuuta 2014

Uudet käyntikortit

Edustustilaisuuksia ja kässämessuja tulossa, blogissa uusi ulkoasu johon vanhat käyntikortit ei enää mätsää. Mikä ihana tekosyy tilata uusia! Nämä tilattu myös Moolta kuten ne vanhatkin.



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

lauantai 11. lokakuuta 2014

Vähän sinne päin -kalalapaset

Edellisestä yrityksestäni tehdä kalalapaset, tuli vain yksi kultakalasorminukke. Sittemmin kun neuloin ikuisuusprojektiksi nimeämiäni broken seed stitch -sukkia (joista muuten toinen on jo valmis joten ei ihan niin ikuisuusprojekti kuitenkaan), niin tyypit kysyivät että miksi en tekisi kalalapasia broken seed stitchillä kun se näyttää vähänä kalan suomuilta. Totta, niin näyttääkin! Tein kolme kertaa pyrstön mallisen varren lapasiin (kuten silläkin kertaa jolloin tuli sorminukke) mutta aina se vaan oli liian kireä. Ei siis minun käsialallani tule toimiin. Niinpä kalat jäivät ilman pyrstöjä. Ja silmätkin on aika kauheet ja jotenkin irralliset eikä peukalo näytä tippaakaan evältä. Näitä ei varmaan kukaan hahmottaisi kalaksi ellei tietäisi. Mutta siinä ne nyt kuitenkin on ja lapsilla tunnetusti on hyvä mielikuvitus. Nämä siis tosiaan neuloin pojalleni joka on vähän hurahtanut kaloihin.






Lanka: Lang Merino+, saatu Eiran langoilta
Puikot: 4 mm